Pizzaa, kaljaa ja bändii

Eilen mä sain mun nuorisokodilta rahaa, koska mun oli tarkotus mennä Emilian kans illalla leffaan. Rahat taskussa mä sit pyöräilin Emilialle ja me alettiin taas yhessä kokkailemaan ennen sitä leffaa. Pyöräytettiin pizza, täytteinä kinkku, ananas, hekkusieni ja katkarapu. Hyvää tulikin ja me syötiin itsemme ähkyyn siitä luomuksestamme.

Päätettiinkin sitten, ettei jaksetakkaan lähteä sinne elokuviin ja myöhemmin saatiin idea, että jos sitä lähtis juomaan. Niin siinä sitten kävikin, käytettiin leffarahat alkoholijuomiin ja aivosolut sai kyytiä. Pullot ja tölkit tyhjeni ja spotify viihdytti meijän kesäyötä.

Eksyttiin sattumalta myös joidenki jätkien seuraan ja tuli ilmi, että kyseinen poppoo oli joku virolainen bändi, jolla oli ollu just sinä iltana keikka Lappeenrannan Lucky Monkeys- nimisessä baarissa. Ihan mukavia poikia ne oli ja meijän enkun taidot sai käyttöä. Ton kyseisen bändin nimi on Two Wrongs ja ilmeisesti se ei oo mikään kauheen tunnettu. Ainakaan facebookin fanisivulla niillä ei oo kun vähän yli sata tykkääjää. Mut eihän sitä tiiä millaseen maailman maineeseen noi jätkät vielä nousee. Mä ainakin toivotan paljon onnea ja menestystä heidän uralleen. :)
http://www.youtube.com/watch?v=EeR1gP1MrC0 < siinä niitten musaa.



Kello näytti 3.30, kun saavuin takasin tänne mun laitokselle. Enpä paljon ylistyspuheita saanu mun reissusta ja siitä, että mä käytin tän paikan rahoja muihin tarkotuksiin. Mut myös puhallutettiin ja mittari näytti 0,2 promillea. Mulla oli ihan selvä olo, kun palasin tänne, joten en yhtään ihmettele tota lukemaa.
Mulle nyt sit rapsahti aresti, en tiiä vielä kuinka pitkäks aikaa. Mut kyllä oli sen arvosta!

Minä katselin parvekkeelta

Keskiviikko. Jumituin pitkäks aikaa koneelle, vaikka mun olis pitäny olla siivoomassa mun huonetta. Se imurin varteen tarttuminen on mulle aina niin hankalaa. Haluun semmosen robotti-imurin, ni ei tarvis ite vaivautua. Sitten kun mä asun omassa kämpässä, niin ties missä kunnossa se asunto aina on, kun en jaksa ikinä siivota.

Lopulta sain huoneeni edes jonkin näköseen kondikseen ja lähin polkemaan kohti Emilian matalaa majaa. Istuskeltiin Emilian kanssa niiden hienosti sisustetulla parvekkeella ja juteltiin kaikkee maan ja taivaan väliltä. Siinä se ilta kulu chillaillessa ja kaikkee epäterveellistä syödessä. Loppuillasta katottiin vielä hetken aikaa jalkapalloa ja pian mun olikin aika lähtee takasin laitokselle.

Ja kuten varmaan huomasitte, mä uudistin vähän tätä blogin ulkoasua. 

Mielipiteitä? Hyvä vai huono? Kertokaa ihmeessä.

Lässynlässyn

Eilen mä en jaksanu tehä oikeestaan yhtään mitään, istuin vaan koneella koko päivän. Alkuillasta mun piti lähtee juna-asemalle, koska mun oli lähettävä takasin Lappeenrantaan. Ulkona sato vettä ku esterin perseestä ja kiva oliki sitte kävellä bussipysäkille ilman sateenvarjoa.
Muutenki nää kesän säät on ollu aika laimeesta päästä. Missä on se vaarallisen kuuma kesä, jota kevään lööpeissä ennustettiin? Ei ainakaan täällä.

Koko junamatkan mä tuijotin ikkunassa olleita vesipisaroita ja mun ajatukset harhaili ties missä. Toi jatkuva reissaaminen alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää. Koko ajan saa olla pakkaamassa laukkujaan. Ois paljon helpompaa jos mulla olis yks vakituinen osote. Tottakai mä enemmän kun mielelläni käyn kotilomilla, mutta se ainainen junassa istuminen on loppujen lopuks turhauttavaa.
No onneks on enää vähän yli vuos, niin pääsen pois täältä nuorisokodista ja ylipäätään koko Lappeenrannasta.

Illemmalla näin vielä Petua, kun se oli yllättäen eksyny tänne Lappeenrannan suunnalle. Siinä abc:n pihassa hetken aikaa jutskailtiin ja tupakoitiin. Tsekatkaa Petun blogi tästä.


Ja joo, luitte oikein, poltin eilen tupakkaa. Tai itseasiassa oon polttanu koko ajan. En pystynykkään lopettamaan, vaikka mä kuinka paljon siitä asiasta vaahtosin. En oo varma olinko ees yhtä kokonaista päivää polttamatta..
Tässä taas huomaa tän mun itsekurin. Tai oikeestaan sen olemattomuuden...

Mut tällästä tänään.

Jussin jussi

Sunnuntai. Mä palasin väsyneenä takasin mun siskolle ja mun olo oli tosi likanen ja mun koko keho ja vaatteet hais ihan hyttysmyrkyltä.
Eli siis olin juhannuksen jossain Hämeenlinnan lähellä Leenan mökillä ja menoa ja meininkiä riitti. Valvottiin yöt aina auringon nousuun saakka ja ainakin mun vatsalihakset sai kunnon treenit siitä vedet silmissä nauramisesta. Tottakai me Suomen kesän mukaisesti grillailtiin, uitiin ja saunottiin. Oma juhannuskokkokin tehtiin, mutta se ei palanu ihan niinku me odotettiin. Vähän vaan säälittävästi liekehti.
Meijän seurana oli myös Leenan kaks maailman söpöintä koiraa, enkä mä malttanu jättää niitä rauhaan, kun ne oli niin ihania.



Kyllä maistukin sit hyvin uni eilen illalla. Sitä univelkaa kun tuli siellä mökillä kerättyä. Ja must tuntuu, että mä raavin koko loppukesän näitä hyttysenpuremia, joita mun koko vartalo on täynnä. Niitä on suunnilleen sama määrä kun hiuksia päässä.

Tää kuvamateriaali jäi nyt vähän lyhyeks, koska mä unohdin ottaa kameran mukaan. Ja voi että sitä vitutuksen määrää, kun huomasin sen puuttuvan matkatavaroistani.

Ja tänään mun reissailu jatkuu jälleen. Mun olis tarkotus köröttää Intercity-junalla kohti Lappeenrantaa. Oli kyl kaikinpuolin mahtava juhannus! :)

sori oli pakko

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla 

eli jos haluutte seurata tätä blogia bloglovinin kautta, niin klikatkaa tosta. 

seuraava kunnon postaus tulee viimeistään ylihuomenna.

Oon ärsyttävä läski

Hihii, ehdinpäs postailemaan. Syy siihen miks mä epäröin, että ehtisinkö tänään bloggailemaan on se, että tämä poika lähteekin huomisaamuna Helsinkiin ja perjantaina on lähtö juhannuksen viettoon sinne Leenan mökille, mistä mä aikasemminkin oon maininnu. Pitää pakata kunnon eräjormailu-kamat messiin.
   Muttajoo... Olin eilen Emilian kanssa ja meijän oli tarkotus lähtee lenkille, mutta vesisade pilas meijän suunnitelmat. Lenkkeilyn sijasta lähettiinki sit kebabille. Niin kyllä pikku vesisade pilaa urheilun, mut siinä vaiheessa kun on kyse roskaruuasta, niin me tallustetaan kaksoisleuat hölskyen hankkimaan lisää kiloja. Se sade oli vaan meijän laiskojen ja läskien naurettava tekosyy. Kun mä katon omaa käytöstäni, niin mä oon oikeesti niin saamaton paska ku olla ja voi. Sit mä itken peilin edessä, et yhyy oon läski. No vittu kannattaisko lopettaa se ainanen mässäily ja tehä jotain. Mut ei ku mä jotenki kuvittelen, että vikisemällä ne läskit lähtee. Oikeesti välillä mua vaan yksinkertasesti vituttaa elää itteni kanssa. Kun en pysty ottaa itteeni niskasta kiinni missään asiassa. Tarvisin oikeesti jonkun orjapiiskurin, joka opettais mulle vähän itsekuria väkivaltaisin keinoin.

Multa on toivottu taas aika paljon videopostausta, niin tässä sellanen olis, olkaapas hyvät :)



Toi videon taustalla häärivä tyttö tottelee nimeä Jassu, ja Jassun ja hänen kaverinsa yhteiseen blogiin pääset tästä.

Mut näillä meiningeillä toivotan kaikille mun lukijoille hyvää juhannusta! :)

Palaillaan ens tiistaina.

Hyvästi rauta!

Tulin eilen siihen ajatukseen, että mä haluun ottaa mun lävistykset pois. No sen mä sit teinkin, taino ei nyt ihan kaikki pois lähteny, mutta huulikorut ja bridge ei enää koreile mun naamassa. Oon miettiny jo jonkun aikaa luopuvani koruistani, ja mä oon pari kertaa aikasemminkin ottanu ne pois, mutta tullu sit jälkeenpäin toisiin ajatuksiin ja laittanu ne takasin.
Mä oon vaan jotenki kyllästyny. Ja ehkä mä näytän nyt astetta normaalimmalta, kun mulla ei oo rautakasaa naamassa. Tosin ei nää jäljet, mitkä niistä koruista jäi näytä myöskään kauheen kivoilta..
Mut mitä mieltä te ootte? Sopiiko mulle paremmin lävistykset naamaan vai onko parempi ilman? Mä veikkaan että osa teistä ajattelee, että mä oon nyt kauhee takinkääntäjä, tylsä ja persoonaton, ja jotkut taas ajattelee, että oon nyt paljon luonnollisemman ja paremman näkönen. Tai sit teitä ei vaan yksinkertasesti kiinnosta..
Kertokaa mihin kategoriaan te noista kuulutte.
 Mut emmä silti luultavasti laita niitä koruja enää takasin.



Huomenna tulee ehkä postaus, riippuu ehinkö. Jos en, niin seuraava postaus ilmestyy sitten vasta juhannuksen jälkeen.

Että sellanen viikonloppu

Tossahan toi viikonloppu hurahti. Perjantaina mä hengailin Sannan kans niillä. Datailtiin, syötiin jätskiä, leikittiin kissojen kans ja kaikkee muuta perus-chillailuu. Tosin oltaishan me voitu ulkonakin olla, kun sääkin oli tosi lämmin ja aurinkoinen, mut ei me oikeen keksitty mitään tekemistä, niin mentiin sitte sinne Sannalle.

Lauantaina mä sen sijaan istuin ulkona koko illan. Tiinan kans suunnattiin Kaisaniemen puistoon istuskelemaan. Siel oli joku festari tai joku semmonen, iso esiintymislava ja livemusiikkia. Me istuttiin siellä ihmisiä täynnä olevalla nurmikolla kuunnellen, kun Hector laulo ikivihreitään. Muita esiintyjiä me ei sit tiedettykkään.
Kieltämättä oli kyl tosi hauska ilta, vaikka mulla kävikin pieni äksidentti mun puhelimen kans, ja sain sen toimimaan vasta seuraavana aamuna. Tiina oot aika ihku ♥

tollanen ihme kulkue tuli vähän esittämään meille jotain muhholo-huhholo-musaa.

sunnuntaina mun oma biologinen kello herätti mut jo joskus puolen yheksän hujakoilla, mikä on tosi outoa, koska yleensä mulla on tapana nukkua vähintään sinne puoleenpäivään saakka.
Päivemmällä kävin vielä kyläilemässä Anitan luona, kunnes mun juna lähti kuuden jälkeen takasin Lappeenrantaan.

Illalla saavuttuani tänne Lappeenrannan ihmeelliseen maailmaan, näin Emiliaa vielä pari tuntia. Käytiin valintatalossa ostamassa liikaa herkkuja ja mentiin tyhjään puistoon spurguilemaan.

 Mul kauheen huono omatunto, koska oon nyt taas viimeaikoina vetäny kaikenmaailman kaloripommeja enemmänku laki sallii. No onneks mä sentään oon alottanu (tai ainaki yrittäny alottaa) ton lenkkeilyn, niin kulutanpahan sit ees jotain.

Ps. Jee koht on juhannus!

Kokkailuu

Tiistaina mä poljin pyörällä Emilialle. Mietittiin, että jos tehtäis yhessä jotain ruokaa. Tsekattiin jääkaappi ja sieltä löyty jauhelihapaketti. Hetki mietittiin, että mitä kaikkee siitä vois valmistaa ja loppujen lopuks päädyttiin Karvisen lempiruokaan, eli lasagneen. Siinä me ilosesti kokkailtiin Madonnan soidessa Spotifysta ja kyllä siitä ruuasta hyvää tulikin! Juusto tosin kärähti siihen päälle, mut ei se makua pilannu. Väsättiin salaattikin sillä aikaa, kun se lasagne oli uunissa. Jälkiruuaks otettiin vielä pakkasesta löytynyttä piparminttujäätelöä. Namnam!

Pienen ruokalevon jälkeen lähettiin sinne lenkille, mitä me oltiin aikasemmin suunniteltu. Tunnin ajan me siellä
pururadalla tepasteltiin. Käveltiin reipasta tahtia ja välillä hölkättiin jonku aikaa. Tuli kyl jotenki tosi hyvä fiilis sen lenkin jälkeen. Oon aina ihmetelly lenkkeilyä kehuvia ihmisiä, että miten se nyt muka voi olla niin mahtavaa. Mutta totta se näköjään on, että tollasesta ihan oikeesti tulee hyvälle mielelle. Ja todellakin aion vielä jatkossa käydä lenkkeilemässä! :)

Tupakointi on hengenvaarallista

Oon tullu nyt siihen päätökseen, että mä lopetan tupakoinnin. Yks mun ystävä lopetti kans vähän aikaa sitten ja mäki nyt aattelin tehä samoin. Viimeset sauhut tuli vedettyä tänä aamuna ja nyt se on ohi. Enemmän se polttaminen on mulle tapa, ei niinkään fyysinen tarve. Kyllä mun pinna saattaa olla kireellä jos en oo vähään aikaan saanu röökiä, mut enköhän mä tahdonvoimalla pysty olemaan ilman. Mä oon polttanu vajaat kolme vuotta, eli ei sen lopettamisen luulis niin hankalaa olevan. Mietin vaan, että mitä mä esimerkiks teen kun mun pitää odottaa bussia, kun se on aina ollu niin luonnollista olla rööki huulessa siinä pysäkillä. Mut tää tosiaan on vaan enimmäkseen mun omasta halusta kiinni, ja niin kauan kun mä päätän etten koske tupakkaan, niin kyllä mä luultavasti pärjään.
Ehkä mä joskus saatan sortua, mutta omaa askia en ainakaan osta.



Mä oon nyt muutenkin ajatellu alkaa elämään vähän terveellisemmin. Katon mitä syön ja yritän harrastaa liikuntaa ainakin jossain määrin. Tänäänkin mun ois tarkotus lähtee mun kaverin kans lenkille.
 Mä en ikinä oikeen oo hirveemmin tykänny liikunnasta, mut jos mä nyt oppisin tykkäämään vaikka tosta lenkkeilystä ilman että se tuntuis miltään ainaiselta pakkopullalta.

Yleensä nää mun terveysintoilut on tyssänny melkein yhtä nopeesti ku ne on alkanukki, joten älkää ihmetelkö jos mä seuraavassa postauksessa kerron siitä kuinka mä kävin Raxissa ahtaamassa itteni täyteen roskaruokaa, minkä jälkeen ostin kaveriltani kartsan tupakkaa...

Maanantain kuvamatskuu

minä ysil :D

Vähän kiusaamisesta

Joskus ala-asteella mua kiusattiin jonkun verran ja mä otin sen aina tosi raskaasti. Mua ahdisti joka aamu mennä kouluun peläten sitä, että mitä mulle taas tänään sanottaisiin. Esimerkiks jos mulla oli joku uus paita ja joku sano siitä jotain negatiivista, mä en enää ollenkaan halunnu pitää sitä päälläni.
 Ylä-asteelle mentäessä joku kuitenki muuttu. Kun mulle huudeltiin ja nimiteltiin, mä en ottanu sitä kuuleviin korviini. En vaan välittäny. Mulle oli aivan sama mitä muut ihmiset musta ajatteli. Toi sama asenne kulkee mun mukana vieläkin. Oon oma itseni, mitä tahansa muut siihen sanookaan. Jos jollain on jotain ongelmia mua kohtaan, niin eipä se paljon mun yöunia häiritse. Vaikka kukaan tässä maailmassa ei pitäis musta sellasena kun mä oon, niin mä en silti muuttais itseäni miellyttääkseni muita.

Mä oon myös ite aikoinaan kiusannu muita, mutta nyt jälkikäteen ajateltuna mä en oo siitä todellakaan ylpeä.

Antaa kaikkien kukkien kukkia.

'CAUSE WE WERE BORN THIS WAY!!

Eilen kävin Emilian kans kattomassa paljon mainostetun Lumikki ja metsästäjä- elokuvan. Eipä ollu ainakaan mun mielestä mikään kummonen. Kyllä se menetteli, mutta en kattois toista kertaa. Emilia sen sijaan tykkäs.

   Myöhemmin saatiin idea lähtee rantaan iltapiknikille. Sää ei tosin ollu yhtään siihen tilanteeseen sopiva, eikä siellä rannalla muita ihmisä näkynykkään. Talviturkitkin me heitettiin sinne jääkylmään järveen. Ei siellä vedessä kauan kestäny olla, kunhan pulahdettin ja heti sen jälkeen kääriydyttiin pyyhkeiden sisään lämmittelemään. Mietittiin miten jotkut voi käydä talvisin avannossa, kun jo toi oli sellanen kokemus, ettei vähään aikaan tee mieli lähtee uimaan.

Onkos kukaan teistä uskaltautunu vielä jättämään talviturkille hyvästit? :)

Keksikää mun ponille nimi

Venaan jussii

Eilen mulla ei ollu mitään ihmeempää tekemistä, joten päätin vaihtaa mun huoneen järjestystä aikani kuluks. Tartuin jopa vapaaehtoisesti imuriin, koska niitä huonekaluja siirtäessä lattialta paljastu sellaset pölykätköt, jotka oli verratavissa sadepilviin. Pyyhin myös pölyt ja laitoin pesukoneen pyörimään. En tiiä mikä kodin henki muhun oikeen iski. No tulipahan siistiä :D

Illemmalla käytiin Ellan kans vuokraamassa elokuva Makuunista ja syötiin itsemme ähkyyn leffaherkuista. Se elokuva oli aika kummallinen. Tollaset ihme trillerit ei oo ihan mulle tehtyjä, koska mä en vaan yksinkertasesti ymmärrä niiden monimutkasia juonenkäänteitä. Jo ennen puoltaväliä mä olin ihan hakoteillä siitä elokuvan kulusta.

Viimepäivinä ei oo aurinko paljon taivaalla paistanu. Toivottavasti sää lämpenis juhannusta kohden, ollaan nimittäin sillon lähössä Leenan mökille kaveriporukan kanssa. Tosta reissusta on tullu meijän jokakesäinen perinne. Aina on ollu hauskaa ja hyvä meno, jota voi sitten myöhemmin muistella hymy korvissa. En jakais oottaa!

Ei mulla muuta.. saa nähä mitä sitä tänään keksis. Ainakin tällä hetkellä tulis sateenvarjo tarpeeseen jos haluis lähtee ulos.

Kesätucca

Lauantaina Tiinalla ollessani mä rakastuin sen lutusiin karvapalleroihin. En puhu nyt Tiinan alapääkarvoituksesta, vaan tarkotan sen koiria. En malttanu pitää näppejäni irti niistä söpöläisistä ja mä silittelin ja lässytin niille suurinpiirtein koko illan. Mulle ei tullu mitään pahempia allergiaoireitakaan niistä hauveleista, koska ne on villakoiria ja ainakin mun käsittääkseni toi kyseinen koirarotu ei allergisoi niin paljon, ku jotku muut.
Mun haave on ollu pienestä asti saada oma koira. Olis niin ihanaa saapua kotiin, kun ovella ois aina vastassa joku häntää heiluttava nappisilmä. Maybe someday...

Ja minä urpo en sit osaa olla käsittelemättä hiuksiani. Eilen hengailin Anitan kanssa ja mä sain päähänpiston, että leikataan mun hiukset. No, tuumasta toimeen ja pistettiin pikku kotikampaamo pystyyn. Oon ihan tyytyväinen tähän lopputulokseen. Eli nää on sellaset päältä pidemmät ja muualta siilit.  Ja toisaalta ehkä ihan hyväkin, että mun tukkaa tuli vähän kynittyä, koska se oli niin kärsiny kaikista mun rääkkäyksistä. Suurimmat osat huonokuntosista hiuksista saatiin pois ja se vaaleenpunasuuskin lähti melkein kokonaan veke. Kyllä se vähän vielä näkyy, muttei paljon. Vielä yhen kerran kun blondaan, ni se on siinä. Kiitoksia vaan paljon Anitalle, oot loistava kampaaja. :)

Mikä on teidän mielipiteenne armaat lukijani? 

ps. alkaaks nää mun hiushöpötykset jo ärsyttää? :D