Mä lähin siis perjantai-aamuna kohti Helsinkiä ja siinä pari tuntia istuin junassa musiikkia kuunnellen ja pieni päänsärky ohimoilla. Se matka meni yllättävän nopeesti, kun mä katselin ikkunasta ohivilahtelevia maisemia ajatuksissani ja pienet nokosetkin siinä junan penkissä tuli otettua. Jäin pois Tikkurilan asemalla, jossa mä tapasin Sannan ja siitä me jatkettiin bussilla matkaa sen asunnolle. Siellä me datailtiin ja syötiin pannukakkua. Tein myös Sannalle kampauksen ja mä jotenkin onnistuin polttamaan kihartimella palovamman sen olkapäähän..
Illemmalla me lähettiin sateenvarjo kourassa Sannan kaverille Emmalle, ja ihan hauska iltahan meillä oli. Tytöt jatko sitten vielä alkuyötä Filmtownista vuokratun leffan parissa ja mä lähin kännisten ihmisten täyttämällä junalla kohti kotia. Taisiis mun siskolle, jossa mä viikonloppuni vietin.
 |
| huomatkaa toi ihku teksti tos kahvikupissa :-D |
Lauantaina mun siskon lapsella oli jääkiekkoturnaus, jonne mun sisko lähti mukaan. Mun siskon mieskin häipy johonkin, joten mä siis vietin päivän yksin niillä, mikä tuntu todella oudolta. Mä en edes muista millon olisin viimeks ollu yksin jossain. Nuorisokodissa asuessa tottuu siihen, että koko ajan on joku ympärillä. Mut oli kyl mukavaa olla pitkäst aikaa yksikseni.
Iltapäivällä mä lähin jälleen ulos Sannan kanssa ja tällä kertaa me suunnattiin Jumboon kiertelemään kauppoja. Glitterissä oli alennusmyynnit ja Sanna osti sieltä itelleen jotain hiushärpäkkeitä ja kaulakorun. Mulle mukaan tarttu tollaset kivat pyöreet aurinkolasit, jotka näkyy tossa kuvassa alempana. Tosin Sanna ne mulle makso, että kiitos vaan paljon ♥
Käytiin myös Faunattaressa moikkaamas elukoita.
Jonkun aikaa me siellä Jumbossa hengailtiin, minkä jälkeen mentiin Sannalle. Loppuilta meni rennosti hengaillen, fiilisteltiin mm. ysärimusaa (lol) ja leikittiin kissojen kanssa.
Sunnuntaina mä sit vielä hetken pyörin stadissa kunnes mun juna lähti kuuden jälkeen takas Lappeenrantaan.
Aina kun mä oon kotilomilla siellä pääkaupunkiseudun vilinässä, mulle tulee fiilis, että täällä se mun oikea koti on. Lappeenrannassa suunnilleen jokatoinen vastaantuleva ihminen on joku tuttu naama, toisin ku Helsingissä. Musta on ihanaa kävellä kaupungilla siinä väenpaljoudessa ja olla osa sitä hälinää. Aion muuttaa takasin mun kotiseudulle heti kun pääsen täältä laitoksesta pois. Siihen on vielä vuosi ja muutama kuukaus, mut kyllä mä uskon että se aika kuluu nopeesti.