Toivepostaus: Laitoselämää

Eli siis joku oli toivonu, että tekisin postauksen, jossa mä kerron millasta on olla ja asua nuorisokodissa. Oon tehny jonku samantyylisen postauksen joskus aikoja sitten, mut ehkä tässä on nyt vielä lisää tietoa.  Ensin jouduin osastolle ollessani 13-vuotias. Sinne päädyin sen takia, koska riitelin aina mun äidin kanssa, enkä totellu sitä. Koulussakin jouduin tosi usein heitetyks ulos luokasta, koska häiriköin ja metelöin tunnilla ja väitin opettajille vastaan. Osastolla mulle sit diagnosoitiin uhmakkuushäiriö ja sossut päätti, etten mä voi enää asua kotona, koska mun äiti ei pärjää mun kanssa. Tänne Lappeenrantaan mä sit jouduin ja kohta kolme vuotta täällä oon asunu. Eniten vituttaa se, että mut siirrettiin näin kauas. Oon siis pääkaupunkiseudulta kotosin. Emmä sit tiiä, et haluttiinko mun ympäristön ja kaveripiirin vaihtuvan.. On mul onneks ystävät säilyny siellä Helsingin suunnalla ja mä tapaan niitä aina kotilomilla, eli joka toinen viikonloppu.

 Mulla on arkisin kotiintuloaika kymmeneltä ja viikonloppusin yheltätoista. Saan myös viikkorahaa, joka on 13 euroa. Noi kotiintuloajat ja viikkorahasummat menee iän mukaan. Mitä vanhempi on, sitä kauemmin saa olla ulkona ja sitä enemmän saa viikkorahaa. Kaikki nuoret joutuu kerran viikossa tyhjentämään astianpesukoneen ja siivota huoneensa. Jokainen pesee myös omat pyykkinsä. Jos jää juomisesta kiinni, siitä seuraa aresti. Tupakanpoltosta rangastukseks joutuu pestä vessan. Noi molemmat seuraukset on mulle erittäin tuttuja. :D Eihän tää laitoksessa asuminen mikään paratiisi oo, mut ei myöskään niin kauheeta mitä jotku ehkä kuvittelee. Nää säännöt saattaa kuulostaa tiukilta, mut tää mun nuorisokoti on aika rento verrattuna moniin muihin. Tiiän paljon paikkoja, joissa on vielä tiukempaa ku täällä. 

Mä en saa julkasta tästä paikasta kuvia nettiin, mut oman huoneen voisin kyl esitellä. Tiedän, se on erittäin sotkunen. Oon tosi laiska siivoomaan ja monet ihmetteleekin, että miten mä voin elää tommosessa läävässä. :D Mulla onkin usein millon mikäkin tavara hukassa. Vaatekaapistakin on ovet lähteny irti. Mul on noita julisteita paljon seinillä. Nykyään en niitä oikeen jaksa enää ripustella. Oon ehkä vähän kasvanu ulos sellasesta. Mut en myöskään jaksa ottaa niit julisteita pois, koska sit mun seinät näyttäis jotenkin tyhjiltä... Ja noista seinistä puheenollen, ne on ihan hirveen väriset! Tollaset ruman vihreet. Mun on tässä asiassa syytä katsoa peiliin, nimittäin mä ite oon maalannu ne ton värisiks. En tiiä mitä ihmettä mun päässä on liikkunu. :-D

Jos jollain jäi jotain epäselväks, niin kysykää ihmeessä! :) 

Ps. HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ JULLELLE ♥ 

Virvon varvon

Koulua, väsymystä, kitaransoiton opettelua, mokkapalojen leipomista, päänsärkyä, tupakoimatta olemista, ohjaajille raivoomista, suklaata, sipsejä, siivousta, mustelma leuassa, vedet silmissä nauramista ja kesän odottelua. 

Noista kaikista asioista mun viikko on koostunu. Mä oon ollu suht hyvällä tuulella, kun aurinko on paistanu eikä oo tarvinnu pistää hirveitä vaatekerroksia pysyäkseen lämpimänä. Viikonlopuks mulla ei oo sen kummempii suunnitelmia. Mehulinjalla mennään. Sunnuntaina on palmusunnuntai ja se kuuluisa virpomispäivä. Mä toivon ettei ainakaan meijän ovelle tuu ainuttakaan kakaraa lässyttämään ja heiluttelemaan oksia.

Pääsin muuten Feissarimokiin! Jätin facebookin auki, ja mun ystävä Sanna kävi vähän kirjottelemas mun seinälle... :D 

eli en ite aluperin kirjottanu tota tilapäivitystä. Vaikka mä saatankin olla vähän nolo, ni enkai mä nyt noin alas vajois, et mä tollast facebookkiin kirjottaisin :-D  

Mä oon miettiny uutta ulkoasua ja uus bannerikin ois jees. Harmi vaan, et mä oon ihan paska tekee niitä, joten haluisko joku ihana lukija vaik väsää mulle jonkun hienon bannerin? :D Niit voi lähetellä sit mun sähköpostiin, joka on siis jussibiatch@hotmail.fi 

oon aika säälittävä... :-D

Lapsuus se vain loppui

Oon välillä miettiny, et kuinka helppoo olis, jos ois vielä lapsi. Ei tarvis murehtii mistään ja sais vaan temmeltää tuol jossain kädet ja vaatteet likasina.

Mun lapsuudessa on ollu paljon rankkoja juttuja, esim. alkoholismia perheessä, väkivaltaa ja mielenterveysongelmia. Mutta on niitä hyviäkin muistoja paljon mielessä. Mulla on pikkuveli, joka on mua kaks ja puol vuotta nuorempi, joten vietin luonnollisesti paljon aikaa sen kanssa pienenä. Ollaan aina asuttu kerrostaloissa ja näin ollen ollaan helposti aina saatu kavereita talon muista lapsista. Leikittiin pihalla usein porukalla kirkonrottaa eli "kirkkistä" tai jotain muuta vastaavaa leikkiä. Ja sit sai aina hirveen kiukkukohtauksen kun äiti huus ikkunasta syömään just kun oli hauskat jutut kesken. Oi niitä aikoja!

Mutta kun sanotaan, että lapsuus on ihmisen parasta aikaa, niin ei se välttämättä aina pidä paikkaansa. Lapset osaa olla myös tosi julmia toisilleen. Jos vaikka päiväkodissa jäi jonkun leikin ulkopuolelle, se tuntu ihan hirveeltä ja maailmanlopulta. Onneks mulle ei ainakaan muistaakseni tapahtunu kauheen usein noin.

Nyt kun alko miettii tätä lapsuutta, niin tekis mieli alkaa oikeen kunnolla nostalgisoimaan ja kattoo vaik jakso Muumeja. :D
Tai ehkä mä meen vaa ostaa muumitikkarin...

Mäntsälä mielessäin

Eilen aamulla mun juna lähti Lappeenrannasta 11.38 ja suuntana oli Helsinki. Vähän ennen kahta olin perillä ja siinä sit jonkun aikaa hengasin stadissa kunnes mulle tuli idea, että lähdempäs käymään Mäntsälässä moikkaamas mun ystävää Leenaa. Tänään aamulla mä sit heräsin siihen, että mun sisko tulee patistaa mut ylös sängystä ja kysyy, että mitä mun naamalle on tapahtunu. Menin peilin eteen ja huomasin, että mun pari lävistystä oli turvonneita ja ihan veressä. Plus mun kädet on ihan naarmuilla. Turpaanhan sitä tuli otettua. Mut mä ite pyysin että  mut hakattais. Oli kyl hauskaa, taidan olla ehkä vähän masokisti tai jotain.. :D

Ja hei, mä suosittelen, että kaikki te ihanat lukijat kävisitte tsekkaamas Jassun blogin! Jassu on erittäin ihana ja kaunis tyttö. =)

Sister from another hipster ;)) love you whorereeeeeree

Jassun blogiin pääset TÄSTÄ

PS. mun sisko on ihana ku se kävi ostamas mulle uudet kengät! :-) jei

Tulin uskoon

Mun videopostaukset youtubessa on täynnä negatiivistä ja ilkeetä tekstiä. On siellä jotain kehuviakin kommentteja joukossa, mut niitä kyl harvemmin tulee vastaan. En ymmärrä miks pitää tuhlata energiaansa siihen, että tulee kommentoimaan mulle jotain paskaa. Jos tavote on se, että mä pahoittaisin mieleni, niin ei todellakaan onnistu. Mä en ikinä loukkaannu mistään tollasist haukkumisista ja arvosteluista. Ei ne kommentit mua sinänsä häiritse, ihmettelempä vaan. Mut haukkukaa vaan jos se teijän mieltä jotenkin helpottaa, whatever.

Katso uusi videopostaus  TÄSTÄ

Huomasin muuten hirveen kävijävyöryn mun blogissa ja syy siihen oliki sit se, että itse
Usko Eevertti Luttinen oli linkittäny mun "Jussi esittelee laukkuu"- videopostauksen fanisivuilleen Facebookissa. :-D haha. Lukijatki nous huimasti. Vähän siistii! :D

Teinit kapinoi

Viime maanantaina mä lähin ulos iltaruuan jälkeen, niinku täällä mun laitoksessa on sääntönä. Siinä illan aikana mulle ja mun kaverille tuli idea, että lähetään molemmat hatkoille. No niinhän me sit tehtiin, eikä vastattu kenenkään puheluihin tai viesteihin. Seuraavana päivänä saatiinki jo tietää, että molemmista on tehty katoamisilmotus ja poliisit on perässä. Meillä ei ollu oikeestaan mitään kummempaa syytä karata, kunhan haluttiin vaan vähän jännitystä elämään. Se tunne vatsan pohjassa, kun siirryttiin paikasta toiseen ja varottiin ettei vastaan tuu poliisit tai joku muu meitä etsivä henkilö, oli jännittävää ja kauheeta, mutta samalla myös niin hauskaa.

Keskiviikko-iltana palattiin sit molemmat omiin osotteisiimme, koska ei löytyny enää sellast kunnon paikkaa missä yöpyä. Eli oltiin siis kaks yötä muilla mailla vierahilla. Aika lyhyt aika, mutta voin sanoo, että jos ois ollu vielä jotain paikkoja, niin oltais varmasti edelleen kateissa.

   Sillon illalla yhentoist aikaan, ku tulin takas tänne mun laitokseen, menin suoraan nukkumaan ja aamulla heräsin sit siihen, kun ohjaaja tulee mun huoneeseen ja sanoo, että "nouse ylös, me viedään sut nyt huumeseuloihin."
Epäiltiin siis, että mä olisin mun hatkareissun aikana käyttäny jotain aineita. Sairaalan päivystykseenhän mut sit vietiin ja siellä mulle annettiin purkki, johon mun oli tehtävä virtsanäyte. Oli siis aika kusiset paikat, kirjaimellisesti :D. No sen testin tulos oli sit negatiivinen, eli turhaan epäilivät. Lisäks lääkäri arvioi mun mielentilan ja onneks vältyin sentään osastolta ja muulta paskalta.

Eli loppupeleissä rangaistukseks mulle rapsahti siis viiden päivän aresti ja kolmen päivän konekielto, joten sen takia mä postaan vasta nyt.

Mutta hauskaa oli ja hetkeekään en kadu! :)

Perse kipee

Hei ihanaa! Tää helvetti on jo melkein ohi, sään pitäis alkaa lämpenee täs lähiaikoina ihan kunnolla, mikäli noihin otsikoihin on luottamista. Kesä lähestyy! :) Tällä hetkellä mua ei haittais yhtään, vaikka tuolla ois kadut täynnä loskapaskaa, pääasia et kevät tulee ja vauhdilla. Okei, no en mä tullu tänne puhumaan pelkästään säästä. Mitäs mulle nyt kuuluu? Oon tehny viimeaikoina aika kummallisii juttuja, esim. kuunneltiin yks päivä mun kaverin kans hengellisii lauluja ja luettiin runoja. Joo älkää kysykö :D Myös hissiin on jääty jumiin ja riidelty S-marketin myyjän kanssa. Viikonloppu vierähtiki sit kotilomilla ja mä muun muassa lävistin mun kaverin nenän ja kaaduin perseelleen alamäessä ja nyt mun häntäluuta koristaa kipee mustelma. Sellast settii tällä kertaa.

Ja hei apua siit on taas hirvee aika ku oon viimeks postaillu! Yritän nyt tihentää tätä tahtii.

Mun päivä pelastu tänään ku huomasin, että postilaatikkoon oli tullu mun Crazy Factorysta tilaamat korut. Meen nyt venyttää vähän korvii, heiheii!! :)

Take a closer look

Oon tullu siihen tulokseen elämässä, että kaikki ei aina oo sitä miltä näyttää. Ulkokuori voi pettää. Silmälasipäinen kiltiltä heppatytöltä näyttävä ihminen saattaa todellisuudessa olla kaupoista varasteleva alkoholiriippuvainen. Tai koulun coolein tyyppi saattaa neuloa äitinsä kanssa villasukkia ja lukea iltasin runoja.
Mutkin on monesti tuomittu pelkästään ulkosen olemuksen perusteella. Mut sitten kun mut oppii tuntemaan, niin näkee mun todellisen luonteen. Mäkin oisin jättäny tutustumatta moniin mahtaviin ihmisiin jos oisin antanu ulkokuoren hämätä.

Ennen kuin tuomitset minut; Pue kenkäni jalkoihisi. Kävele ne kadut, jotka minä olen kulkenut. Käsittele menetys ihmisistä, jotka olen menttänyt. Kestä kaikki tunteet ja tapahtumat mitä olen kokenut. Kompastu jokaiseen kiveen, johon minäkin kompastuin. Nouse aina uudestaan ylös ja kulje täsmälleen sama elämä kuten minä tein. Vasta sitten voit tuomita minut tai elämäni.

Vietin tän viikon siis hiihtolomaa. Tässähän tää on menny. Oon nukkunu hyvin, löytäny uutta upeeta musiikkia ja hengaillu kavereiden kaa.

Ja tähän loppuun haluun viel kiittää mun kaikkii lukijoita. 

Teit on tullu taas lisää. 

Iso hali kaikille, ootte ihanii! ♥ :-)