Herkkä poika

Mitäs mulle, eilen hypin riemusta katossa, kun kuulin että maailmankaikkeuden mahtavin naislaulaja, Lady Gaga saapuu Suomeen elokuussa. Liput sinne tulee myyntiin ens maanantaina, ja omani mä aion hankkia vaikka henkeni kaupalla. Käytiin myös mun rakkaan ystävän kans kattomassa Titanic ja kyllähän siinä muutama kyynel silmäkulmasta vierähti, mutta onneks kukaan ei nähny (ainakaan toivottavasti), kun mun naamaa koristi ne epämukavat 3D-lasit.
Mä itken tosi herkästi elokuvissa ja tv-sarjoissa, mikä on toisaalta outoa, koska tosielämässä mä itken harvoin. En edes muista millon olisin viimeks tirauttanu kyyneleen jostain oikeesta syystä.

Haluun viel kiittää teitä, jotka kehutte mua ja mun blogia, ootte äärettömän ihania ja mä aina piristyn kun luen teijän kommentteja.
Mutta silti kun mä katon peilistä, mun on vaikee nähä se sama ihminen, joka saa positiivista palautetta ja jossa on edes jotain mistä muut ihmiset pitää. Mun itsetunto on ollu heikko suunnilleen koko mun nuoruuden ja sen takia mun on vaikee löytää hyviä puolia itestäni. Mut kaikki aikanaan.
Ja tää ei  tarkota sitä, että mun itsetunto romahtaa ja meen vessaan viltämään ranteeni auki jos joku energiajuomia lipittelevä kakara tulee haukkumaan mut pystyyn. Mulle saa myös antaa kriitiikkiä.

Ps. Oon ihan koukuttunu Ruotsin tän vuoden euroviisubiisiin! :D