Mul on uus unilelu

No nyt on sit joulupyhät vietetty. 

En jaksa esitellä mun kaikkia joululahjoja, mut täs on nyt pari:

Toi pehmolelu on mun hyvält ystävält Emilialta. Tos mahassa lukee saatanan vajakki ja siihen liittyy semmonen yks inside-läppä. Aika söpöö :) Oli kiva lahja.

Ja toi Lady Gagan dvd oli se mitä mä eniten toivoin. Katoin ton just eilen illalla ja voin sanoo, et rakastuin tohon naiseen vaan entistä enemmän! ♥ Suomen keikkaa odotellessa ;)

Joulupäivänä näin mun kaverii Tiinaa ja oli kyl tosi kiva viettää iltaa sen kans. Vaikka oli siin pari vastoinkäymistäkin. Mm. Niitten koira puri mua jalasta ja mua närästi niin paljon, että makasin lattialla kun mua sattu niin paljon vatsaan. Yritin myös epätoivosesti tehä uutta lävistystä. Työnsin neulan kaks kertaa mun huulesta läpi, mut kummallakaan kerralla en saanu sitä koruu oikeeseen kohtaan. Yritin siis tohon toiselle puolelle huulta, et mulla ois ollu snake bitesit. 

Mun korvat koki kans vähän kovia, kun yritin venyttää niit viel lisää. Sekään ei oikeen onnistunu. Plus mun naama kukoistaa joulun jäljiltä, kun sitä suklaata on tullu syötyy enemmän ku laki sallii.

Eilen sit palasin takasin Lappeenrantaan. Ja olipas kiva junamatka, kun mun vieressä istu joku pappa, joka kuunteli youtubesta oopperaa koko matkan.... siis ilman kuulokkeita.

Jahei mulle on näköjää tän joulun aikana tullu uusii lukijoita. Kiitos erittäin paljon! :) 

Videopostausta on tulossa lähiaikoina.

3 faktaa Jusbast

Mä pelkään lintuja. En tiiä syytä. Jos nään jossain kadulla linnun, ni en voi kävellä sen ohi, vaan joko odotan, että se lähtee tai kierrän sen kaukaa. Pelkään myös kaikkii pikku jyrsijöitä, kuten hiiriä ja rottia. Ja sellaset pienet räksyttävät koiratkin on kamalia. 

En tiiä mistä nää mun pelot oikeen johtuu. Ei mul oo mitään traumaattisii kokemuksiakaan noist edellämainituista eläimistä.

Vihaan rasismia ja suvaitsemattomuutta. Oon vissii maininnukki sen jossain aiemmas postauksessa.
Mietin mitä niitten ihmisten päässä liikkuu, jotka ei hyväksy esimerkiks tummaihosia ja ajattelee, että ne on jotenki huonompia ihmisiä ku muut.
Tai jos joku on lesbo tai homo. Keneltä se on pois? En ymmärrä miten se voi häiritä jonku elämää.
Jos jotain uskovaisia häiritsee homot, niin olkoot vaan onnellisia siitä, että ite pääsevät taivaaseen ja et kaikki likaset seksuaalivähemmistöjen edustajat palaa helvetin liekeissä.

Bloggailu on kiva harrastus. Oon tykästyny siihen tosi paljon. Suosittelen lämpimästi. :)
On kiva kertoo kuulumisia ja purkaa ajatuksia. Ja se, että joku vielä lukee niitä ja tykkää, on ihan mahtavaa! Ja siitä tulee aina iloseks, kun huomaa, että blogiin on tullu lisää lukijoita.

Mun blogi on enemmän tekstipainotteinen, vaikka tungenkin aina joka postaukseen kuvia omast pärstästäni. Mut en vaan hirveemmin tykkää kuvailla tekotaiteellisesti mitään ovenkahvoja tai esitellä vaatteitani.

Ens postaus ilmestyy luultavasti vast ens viikolla. Pidän nyt tälläsen "joulutauon".

Ja hyvää jouluu kaikille lukijoille! ♥ :-)

krapula kunniaan!

Lauantaina menin hengailee mun krapulaisen kaverin kans ja värjäsin sit siin samalla hiukset. Eli oon taas blondi. Kyllästyin niihin pinkkeihin, koska niitä piti koko ajan olla värjäämässä ku se väri haalistuu nioin nopeesti. Se vaalentaminen kävi yllättävän helposti ainakin verrattuna siihen et kuinka kauan oon ennen joutunu taistelemaan, et saisin mun hiuksista kunnon blondit. Kyl nää vieläki on vähän kellertävät, mut annan mun hiusten olla nyt vähän aikaa rauhassa.

Ja sit samana iltana kävin kattomas New years eve- leffan. Oli kyl mun mielest hyvä. Siin oli monii tunnettuja näyttelijöitä, esim. Sarah Jessica Parker, Halle Berry, Ashton Kutcher, Zac Efron, Gleestä tuttu Lea Michele ja paljon muita. Ja siin leffassa näytteli myös Bon Jovin laulaja? Ainakaan mun mielestä se ei osannu näytellä mitenkään erityisen hyvin.

Ens torstaina meen Helsinkiin viettämään joulua.  Luultavasti meen kavereiden kans autolla, kun ne on myös menos käymään Helsingissä.
Mulla ei todellakaan oo mikään joulufiilis. Jotenki tuntuu vaan oudolta, kun joka paikassa soi joululaulut ja kaupat on täynnä joulukrääsää. Tosin emmä nyt enää siinä iässä ookkaan, et mun pitäis tonttulakki päässä laskee päiviä jouluaattoon. Mut silti ihmettelen et miks mul ei oo mitään pienintäkään odotusta tai tunnelmaa.
Muutenki on hassu ajatella, et on joulukuu. Aika vaan menee niin nopeesti.
Ja sit joulun jälkeen tulee ne ihan sairaan tylsät pyhäpäivät. Pitää keksii jotain virikkeitä etten tylsisty kuoliaaks.

Uutta vuotta odotan kyl innolla. Sillon ei voi olla tylsää. :)

Ps. Emi keksi ton otsikon... (;

Me against the world

Selailin Facebookkia ja mun silmiin osu tämmönen:

Jos muistelet joskus mennyttä ja mietit miksi kaikki aina loppuu kun asiat on hyvin ja tuntuu ettei mikään pilaisi mitään, ja kaipaat aikoja joita et enää tule saamaan takaisin. Niitä ihmisiä ja sitä hymyä jota silloin näit päivittän, näet nyt harvoin tai et ollenkaan. Lisää tämä seinällesi muistuttaaksesi joitain ihmisiä, siitä että he ovat sydämmessäsi silti vaikka kaikki tai mikään ei ole niinkuin ennen♥

Tollee kyl käy joskus. Harmi sinänsä, mut ehkä se vaan kuuluu elämään. Erkaantuu vaan jostain ihmisestä, joka on joskus ollu sulle tärkee. Mullekkin on käyny niin. Jossain vaiheessa sitä huomaa ikävöivänsä jotain ihmistä, ja sit ku sen tapaa pitkästä aikaa niin tajuaa että asiat on muuttunu. Samat läpät ei nauratakkaan enää, mitkä kaks vuotta sitten, eikä mikään tunnu samalta. Siinä vaiheessa kohtaa sen karun totuuden.

Näin ei kuitenkaan käy aina. Joskus kun näkee toisen pitkästä aikaa, tuntuu että viime tapaamisesta ei ois kulunu aikaa paljon mitään. Se on mun mielest tosiystävyyttä.

Ja siis yks näist elämän faktoistahan on se, että kavereita tulee ja menee, mut tosiystävät pysyy aina. Vaikka muuttaisit toiselle puolelle maailmaa.

Ja kouluviikko taas takana. Vielä ens viikko pitäis jaksaa ja sit joululoma! Tosin must tuntuu, et seki menee ohi huomaamatta ja koht löydän itteni taas kärsimästä koulun penkillä.

Jos asuisin himassa, en todellakaan kävis enää mitään koulua. Ärsyttävää, kun mut pakotetaan opiskelemaan.

 Ohjaajien sanoin: "Et sä nyt voi vaan jäädä lepäämään laakereilles ja istuu kaiket päivät telkkarin ääressä"

Yeah, right. Mullahan ei oo muuta elämää ku koulu. Toi on muutenki niin perseestä, et täs yhteiskunnassa painotetaan vaan sitä opiskelua ja työntekoa. Ihanku se olis koko elämän keskipiste. 

Totta kai mä nyt sen ymmärrän, että elämässä pärjää aika heikosti jos ei oo koulutusta tai työpaikkaa. Koska jos teet töitä, saat rahaa. Rahalla sä elätät ittes. 

Mut minkä takii se on vaan se raha joka ratkasee? Ajatellaan, että ei voi olla onnellinen jos on köyhä. Silti esimerkiks monis dokumenteissa mitä oon nähny, joissa näytetään afrikkalaisia ihmisiä, joilla on tosi vähän ruokaa ja rahaa, niin silti ne hymyilee ja tanssii siel onnellisena. 

Kaikkee ei vaan voi mitata rahassa.

Kuulostan nyt tosi tekopyhältä ja liiottelevalta, mut se ei oo tarkotus.

Kyl mä viel joskus kasvan ulos tästä mun teini-iän kapinasta :D

vittu suut makiaks

laatu :)

Läyäntäi

Eilen aamulla oli kerranki kiva herätä. Sain nukuttuu kunnon yöunet. Unta mä tosiaan oon tarvinnu. Must jotenki tuntuu, et ne aamuherätykset arkisin on aina yhtä hirveitä, enkä mä ikinä totu niihin.

Siinä se aamupäivä meni. En oikeestaan tehny mitään ihmeellistä, katoin telkkarii ja olin koneella.
Illemmalla lähin mun kaverille Mimmille. Katottiin leffaa ja chillailtiin. Oli ihan kivaa. Mut sit jossain vaiheessa meijän alko kuitenkin tekee mieli ryypätä ja mietittiin kaikkii mahollisii keinoja mistä saada rahaa ja alkoholia puolen tunnin sisällä.

Päädyttiin sit kuitenki viettämään loppuilta selvinpäin ku ei oikeen mitkään suunnitelmat onnistunu.
Periaattees ihan hyvä etten juonu, koska sit olisin taas istunu arestissa ja saanu kaikki maholliset paskat niskaan.

Paluumatkalla näin mun toista kaverii Annaa. Tätä tyttöö mul onki ollu iso ikävä! Me nähään ihan liian harvoin :( Oot tärkee ♥

Lauantai oli siis kaikin puolin ihan mukava päivä, 

vaikka sää olikin hirvee ja jouduttiin pysymään vesilinjalla.

Ja tähän loppuun haluisin viel esitellä mun parhaimmat tanssiliikkeet!

 Toivottavasti tykkäätte :)

paskin kokki ever

Mun itsenäisyyspäivä oli suht rento. Hengailtiin vaan mun kaverilla ja tehtiin ruokaa. Tosin tortilloja, eli aika yksinkertasta. Kunha paistaa vaan jauhelihat pannulla. Ja sekään ei meinannu onnistua. Otettiin ensin se jauhelihapaketti pakastimesta ja mietittiin, että voikohan sitä nyt paistaa kun se on jäässä.
Mä sitte keksin, että haen kaapista hiustenkuivaajan ja aloin sillä sulattamaan sitä lihaa. :D 
Meijän piti myös molempien soittaa äideillemme ja kysyy ohjeita.

Hei mun köksän numero oli 5, joten yrittäkää ymmärtää :-D
Mut ihan hyvin loppujen lopuks saatiin sit se jauheliha paistettuu ja hyvää oli!

Pakko laittaa kuva mun elämäni ensimmäisestä itse paistamasta jauhelihasta!

ei mulla muuta. 

IDOLS

Mun kello soi lauantai aamuna kello 8. Join aamukahvit ja laitoin itteni valmiiks. Lähin vähän ennen kymmentä kohti Helsingin keskustaa, josta me käveltiin mun kahen kaverin kans sinne Idolssin koelaulupaikalle.
Ekaks jouduttiin seistä joku kaks tuntia jonossa siellä pihalla kuvaamassa mainoksia ja juontoja. Se jono oli tosi pitkä ja me oltiin siinä noin keskivaiheilla. Kaikki täris kylmästä ja sit ku me vihdoin päästiin sisälle, meijän piti kirjottaa nimet niihin kilpailunumero lappuihin.

Sisällä odotettiin joku kolme tuntia ennenku päästiin laulamaan. Siinä odotellessa ne kuvas taas jotain juontoja ja oli siellä mun yllätykseks esiintyjäkin. Nimittäin Haloo Helsinki. Ne soitti pari biisii akustisesti ja mä ainaki tykästyin.

Mua ei oikeestaan jännittäny yhtään koko sinä aikana kun oltiin siellä. Vasta sillon mulla alko tuntuu mahassa, kun meijän numerot kuulutettiin ja meijän piti mennä sinne ylös ovien eteen odottamaan lauluvuoroamme. Mulla ja mun kaverilla oli peräkkäiset numerot, mä menin ensin.
Se kilpailuhan menee siis niin, että ekaks kaikki joutuu laulamaan tuotantotiimille ja ne sit päättää ketkä päästetään tuomareiden eteen. Eli kaikki ei todellakaan pääse laulamaan Jone Nikulalle ja nille kuten varmaan moni on luullu.
Voin sanoo, että kun mä astuin sinne huoneeseen, missä oli ne kaikki lavasteet ja kamerat, se jännitys oli sanoinkuvaamatonta. Hetken ne tuotantotiimiläiset siinä kyseli kunnes tuli se totuuden hetki, millon mun piti alkaa laulamaan.

Mun kappalevalinta oli siis Anna Puun C'est la vie. Mun toinen vaihtoehto oli Avril Lavignen When you're gone. Mietin pitkään kumman mä valitsen. Viime hetkillä päädyin kuitenkin tohon Anna Puuhun, ku ajattelin, että se on loppujen lopuks helpompi.
Lauloin sen biisin ja se meni melko huonosti, koska mua jännitti niin paljon. Kun mä lopetin, mulle sanottiin, että sua tais jännittää tosi paljon ja että sen näkee. "Valitettavasti sä et oo jatkossa"

En ollu pettyny, osasin kyllä odottaa kielteistä vastausta. Sielt pääs tosi harva jatkoon. Meitä ennen oli käyny laulamassa yli sata ihmistä, ja mitä mä näin, ni vaan ehkä joku kolme oli päässy.

Mun kaverikaan ei päässy jatkoon.  Sille sanottiin, että se on hyvä, mutta liian nuori. Tota ikää mullekkin valitettiin. Ihmettelen sitä, että miks ne sit on asettanu ikärajaks sen 16, jos se niitten mielest ei riitä.

Mut mulla oli silti hauskaa, vaikka tällä kertaa en päässykkään pidemmälle. Se tunnelma siellä ja kaikki oli ihan mahtavaa.

 Ei muuta ku ens vuonna uudestaan. Sillon ainaki tiedän mitä odottaa ja ehkä mua ei sit jännitäkkään niin paljoo.

 Tammikuussa Idols alkaa tulemaan tv:stä. Saa sit nähä, näynkö mä ruudussa.