tiistai 24. helmikuuta 2015

En saanu unta

No mitäpäs tällä kertaa. Eipä mulle mitään maata mullistavaa kuulu, mutta näin aamuyön tunteina, kun unta ei näy eikä kuulu, ajattelin tulla sepittelemään tähän tyhjään tekstikenttään. Julkaisen kuitenkin tämän postauksen vasta päivällä. 

Ja joo, mulla on tällä hetkellä mustat hiukset, sillä mun aikaisemmin kokeilema tukanvärjäys epäonnistui. Yritin värjätä hiukseni sinisiksi, mutta lopputulos ei ollut ihan odotetun kaltainen. Tai no okei, en mä itse asiassa edes olettanut hiuksistani tulevan sinisiä, koska blondasin sen punaisen tukkani vain kerran, minkä jälkeen se oli punertavan oranssi. En jaksanut alkaa uudestaan vaalentamaan ja ajattelin vaan, että ihan sama ja tungin siihen suoraan vaan sen sinisen litkun päälle (tai no tässä tapauksessa koostumus oli enemmänkin tahnamainen, sillä käytin sitä tiettyä Swartzkopfin väriä) ja loppujen lopuksi mun juuri oli kyllä sininen, mutta loput hiukset oli rusehtavan violetit. Olihan ne tietysti aika karsean näköiset. Valitettavasti kuvamateriaalia ei löydy. 
Olisin muutenkin vaan kokeilumielessä halunnut sen sinisen tukan. En mä sitä kauaa olisi varmaan pitänyt, joten siinä mielessä epäonnistuneet smurffailut ei haittaa. 




Lähdettiin parin kaverin kanssa päiväristeilylle Tallinnaan tuon värjäysepisodin jälkeisenä päivänä ja matkan mä viihdyin pipo tiukasti päässäni. Ostin Tallinnasta neljällä eurolla uuden hiusvärin, tämän nyt päässäni olevan mustan. Tääkin on vaan väliaikainen ratkaisu, sillä kuten oon aiemminkin sanonut, niin se punainen tuntuu kaikista omimmalta väriltä ja aion siihen siis palata. Mutta kivahan se on välillä vaihdella. Hiuksille se tosin ei tee yhtään hyvää. 
En mä muuten olisi mustaksi värjännyt, mutta se nyt oli helpoin tapa päästä siitä sekasikiö-tukasta nopeasti eroon. Saa nyt nähdä, että kuinka nopeasti mä pääsen sitten tästä mustasta eroon, kun sitä punaista havittelen takaisin. Toivon että enintään kaksi blondausta riittää.

No eiköhän tässä ollut tarpeeksi hiuksista jauhamista. 

Maistoin viime viikolla Camelin uutta tupakkaa ja täytyy vaan sanoa että ai että! Ikinä en oo vetänyt niin hyvää myrkkyä keuhkoihini. Kyseessä on siis Camel Active Double ja niissä savukkeissa on kaksi kapselia sisällä. Toisesta kun naksauttaa, tulee mustaherukan maku ja toisesta taas menthol. Se savun hajukin tuoksuu ihan joltain karkilta ja makukin on sellainen, että niitä röökejä voisi vetää askillisen putkeen. Tää on ehkä vähän väärin sanoa näin, mutta kannattaa kokeilla! 
En kuitenkaan aio sitä vakituisesti alkaa polttamaan, koska sitten siitä lähtisi se kaikki hohto. Ehkä viikonloppuisin voisin ostaa askin tai jotain. 
Luulenpa kuitenkin että tota tupakkaa ei kauaa ehditä myydä ennen kuin se vedetään pois markkinoilta. Ihmettelin jo sitäkin, että miten sitä edes saa olla tupakkavalikoimissa, koska Suomihan on tunnetusti varsin tiukka röökin suhteen.

Hyvinpä on taltioitu. Ja ei, toi ei oo mun käsi.
En tiedä miksi pidän tätä ilmoitusluontoisena asiana, mutta allekirjoittanut oli viime viikonloppuna selvinpäin baarissa. Voitteko uskoa? En mäkään, enkä haluakaan. Never again.

Eilen mä hetken ehdin tämän mun perus negatiivisen luonteeni alta ajatella hiukan iloisemmin. Tajusin, ettei mene kauaa ennen kuin tulee kevät ja kesä ja näin jo silmissäni auringon ja lämmön. Palasin kuitenkin pian todellisuuteen huomatessani, että rakas luontoäitimme oli päättänyt päällystää maan uudella lumipeitteellä. 

Ja jotta tämä postaus menisi vielä sekavammaksi ja aiheesta toiseen hyppelehtimiseksi, niin ajattelinpa kertoa vielä yhden mietteeni. 
Oon jo pitkään harkinnut, että vaihtaisin etunimeni Samueliksi. Samuel on mun kolmas nimi ja mä oon aina tykännyt siitä ja toivonut, että se olisi mieluummin valittu mun etunimeksi. 
Mutta mä en kuitenkaan oo ihan täysin varma uskallanko tehdä nimenvaihdosta, sillä toisaalta en mä välttämättä oo valmis luopumaan Jussi-nimestä. Tai no enhän mä siitä luopuisi, koska ajattelin vaihtaa sen toiseksi nimekseni ja kyllähän kaikki mun läheiset luultavasti kutsuisi mua edelleen Jussiksi. 
Joten onko mun toisaalta edes järkeä vaihtaa, kerta kukaan ei kutsuisi mua Samueliksi, enkä mä nyt kovin usein mitään elämän mittaisia uusia ihmissuhteita luo, joille voisin esitellä itseni sillä uudella nimellä. Eli käytännössä se Samuel lukisi vain paperilla. 
On mulla sitten vaikea elämä.

Nyt tallennan tämän tekstin luonnoksiin ja julkaisen kun kerkeän. Jospas mä saisin vihdoin unen päästä kiinni.


maanantai 9. helmikuuta 2015

matikkaa ja kaikkee (ei se kala)

No nyt on viikko asuttu uudessa kodissamme ja ihan hyvin kaikki on sujunut muuttamista lukuun ottamatta. Se oli nimittäin sellaista sähellystä ja vastoinkäymisten sarjaa, ettei mitään rajaa. Mutta ei siitä sen enempää, koska rehellisesti sanottuna en jaksa selittää sitä samaa tarinaa sadatta kertaa. Pääasia on nyt kuitenkin se, että ollaan päästy asettumaan suhteellisen onnistuneesti taloksi.
 Jos joku ei mun edellisen postauksen videota katsonut, niin muutin siis viime sunnuntaina ystäväni Leenan kanssa yhteen. Helsinkiin päädyimme ja kyseessähän on siis kolmio. 
Multa on pyydetty kämpän esittelypostausta/videota niin kauan kuin olen omillani asunut ja mä oon aina suhtautunut aika nihkeesti siihen ideaan. Voin kyllä harkita tämän uuden kämpän esittelemistä jossain vaiheessa, mutta en lupaa mitään. 



Oon tässä muutaman viime viikon aikana etsinyt ahkerasti töitä ja laittanut useita hakemuksia menemään. Kävin jopa yhdessä haastattelussa, mutta ei mua sinne valittu. Faktahan se on, että on vaikeeta saada töitä näin kouluttamattomana. Mutta aina kannattaa yrittää. 
Ajattelin myös hakea kevään yhteishaussa kouluun. Vielä on auki, että minne. Oon harkinnut kauppista, mutta mietin että pärjäisinköhän mä siellä ollenkaan, sillä mun käsityksen mukaan siellä tarvitsee aika paljon matikkaa ja mä en osaa sitä ollenkaan. Ja nyt en yhtään liiottele, oon tippunut kärryiltä kirjaimellisesti jo ala-asteen jälkeen. Ihmettelen kyllä että miten oon saanut siitä aineesta kutosen peruskoulun päättötodistukseeni, koska sain aina nelosia ja vitosia kokeista. Tai ylipäätään miksen jäänyt kertaakaan luokalle. No ehkä selvisin yrittämisen takia tai jotain.. 
 Anyway, jos joku tietää jotain tästä asiasta, niin kertokaa että onko kauppiksessa paljon matikkaa ja kuinka vaikeeta se on. Saatan toki olla väärässä tän käsitykseni kanssa.

Sain myös vihdoin aikaiseksi hankkia itselleni omat Netflix-tunnukset. Tai no oikeastaan mulle ja mun kaverille yhteiset, niin että molemmat maksaa joka toinen kuukausi sen kahdeksan euroa vai mikä se tarkka summa nyt olikaan. Oon tässä maratoonannut silmä kovana erästä sarjaa, minkä vuoksi yöunetkin on välillä jääneet vähäisiksi, kun ei meinaa malttaa lopettaa katsomista. 
En uskalla paljastaa sarjan nimeä, sillä oon törmännyt täällä somessa sellaiseen idiotismiin, että kun joku sanoo seuraavansa parhaillaan sarjaa x, niin joku valopää tulee anonyyminä spoilaamaan kaikki juonipaljastukset ja mahdollisen loppuratkaisun. Harmi sinänsä, etten voi jakaa tätä mun intoa.

Jep, eipä tässä sitten tän ihmeempiä. Palataan taas.

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

olen laiska

Terve! Hiljaiselo täällä on johtunut muuttokiireistä. Tai no okei, en mä edes ole kiirehtinyt, vaikka pitäisi, mutta tää nyt käy hyvänä tekosyynä. Itseasiassa mun pitäisi tälläkin hetkellä pakata tavaroita, mutta mieluummin tuhlaan aikaani tetokoneella ja videonkin tuossa kuvasin ja editoin. Olkaapa hyvät.



keskiviikko 14. tammikuuta 2015

kaikkee sitä ihmiset hakee

Varmaan kaikki Bloggerissa blogiaan pitävät tietää, että tuolta tilastoista pystyy katsomaan, että millä Googletuksilla omaan blogiin on päädytty. Tähän postaukseen ajattelin listata kaikista hauskimmat/omituisimmat haut. Eli tässä nyt muutamat ihmisten Googlaukset.
(Sori nää mun kuppaset screenshotit.)






Huvittaa muuten tuo "jussibitch bb talo", koska sitä oli haettu suhteellisen paljon.

Ei voi muuta kuin miettiä, että minkälaiset ihmiset googlettelee tuommoisia ihmeellisä juttuja. Ja vielä suurempi kysymysmerkki on, että miksi Google on ohjannut heidät mun blogiin..


maanantai 12. tammikuuta 2015

Tottelen





lauantai 10. tammikuuta 2015

jättekul

Terve! Tämä poika rantautui tänä aamuna takaisin Suomen maaperälle. Olin siis ystäväni ja hänen serkkunsa kanssa Ruotsinlaivalla torstaista tähän aamuun saakka.
Tämä kerta oli ensimmäinen, kun olin yötä laivassa. En myöskään koskaan ole ollut laivan hytissä, saati Ruotsissa, joten jonkilaiseksi neitsytmatkaksi tätä voi ehkä kutsua. Tosin petyin hieman, sillä se mun hyttikortti, millä avataan se ovi, ei toiminut ollenkaan. Halusin kuitenkin kokeilla avata sen oven ihan vain sen takia, etten ollut koskaan aiemmin niin tehnyt, joten käytin ystäväni korttia.
Meillä oli neljän hengen hytti ja mulle tuli yllätyksenä että ne hytit on niin pieniä. En siis tietenkään kuvitellut niiden olevan mitään tilahirmuja, joissa 20 ihmistä mahtuisi tanssimaan jotain rivitansseja, mutta vähän isommiksi niitä luulin. En sitten tiedä, että onko muissa laivoissa vähemmän ahtaat hytit. Ei se tilan pienuus kuitenkaan mua häirinnyt, sillä ei me hirveän paljoa siellä hytissä aikaamme vietetty.

Uni tuli ihan normaalisti niissä sängyissä, ei valittamista.
Julkaisin Youtubeen muutama päivä sitten videon, jossa kerron pilaavani aina kaikki vaaleat pyyhkeet ja tyynyliinat, sillä mun hiuksista irtoaa punaista väriä. (linkki videoon tässä). Niin kävi nytkin, Silja Linen valkoiset tyynyliinat saivat nimittäin vähän uutta ilmettä. Hups.


Tätä suklaata myytiin laivan tax freessä ja sitä tulee kuulemma kaikkialle myyntiin keväällä. Tuo makuyhdistelmä kuulostaa epäilyttävältä, mutta se oikeasti maistui tosi hyvältä! Suosittelen ostamaan, sitten kun niitä saa. Tai jos menette laivalle. 

Laivan baari/yökerho/clubi/mikä onkaan sai myös osansa musta, sillä oksensin kaksi kertaa lattialle, vielä oikein näkyvälle paikalle, ja ties kuinka monta silmäparia sitä mun laattaamista oli todistamassa. Kun siivoojat tuli korjaamaan mun vatsalaukun sisältöä kahdesta eri kohtaa, katsoin vain vaivaantuneesti hymyillen. Ei ne siivoojat kyllä onneksi tienneet että minä sen sotkun aiheutin.

Perjantai-aamuna laiva saapui Tukholmaan kello 09:45. Me ei jaksettu vielä siihen aikaan lähteä maihin, vaan jäätiin vielä nukkumaan. Mä en meinannut selvitä ollenkaan ylös, syynä edellisen illan viinan kittaus. Lopulta vähän ennen kahtatoista lähdettiin seikkailemaan sinne Tukholman kaduille ja pari kertaa meinasi laatta lentää, mutta onnekseni krapula väistyi tieltä jonkin ajan kuluttua, enkä kärsinyt enää muusta kuin väsymyksestä.

Tukholma kaupunkina oli niin ihastuttava, että kyllä munkin kylmä sydän lämpeni. Rakennukset ja maisemat oli mielestäni paljon kauniimpia kuin Helsingissä. Saattaa tosin johtua siitäkin että olen vain tottunut Helsinkiin, etten osaa ajatella sitä samalta kannalta.
Ruotsin kieltä en pahemmin osaa, muutaman lauseen vain, joten puhuin tarvittaessa vain englantia. Se on toisaalta huono juttu, mikäli haluaa oppia kieltä, sillä käyttämällähän sitä oppii parhaiten. Ja siis mä haluaisin kovasti oppia ruotsin kielen kunnolla. Oon myös puolitosissani ehdotellut mun kavereille, että kuka haluais muuttaa mun kanssa joskus Ruotsiin. Siellä ois oikeesti kiva asua tyyliin puol vuotta. Tai mistäs sitä tietää jos siellä viihtyisi kauemminkin.



Tuolla ei muuten pystynyt kulkemaan pummilla metrossa, sillä sinne asemalle ei päässyt ilman lippua. Siinä oli sellaiset portit, jotka aukeaa vasta sitten kun on vilauttanut kortin laitteeseen. Ja työntekijä oli vahtimassa, joten suhteellisen paljon helpommalla pääsee jos maksaa, kuin että alkaisi jotenkin taiteilemaan ja jännäilemään sen livahtamisen kanssa.



Käppäiltiin siellä katuja pitkin ja kuulostan joltain eläkeläiseltä kun sanon näin, mutta mun mielestä se käveleminen ja maisemien ihailu oli paljon kivempaa kuin joku shoppailu. Tosin ostin muutenkin vaan yhdet viisitoista euroa maksavat housut H&M:stä, koska ei tässä ihan rahassa kylvetä. Laivastakin ostin vaan kartsan tupakkaa ja kaksi pulloa viinaa. Toi koko reissu maksoi yhdeltä henkilöltä 23 euroa, joten halvalla päästiin. En mä muuten olisi edes lähtenyt jos se olisi ollut hirveän paljon kalliimpi.




Laiva lähti takaisin kohti Suomea kello 16:45. En halunnut, enkä myöskään kyennyt juomaan enää sinä iltana, koska edellisyö tuntui edelleen hieman kropassa. Ei me kummempia tehty, kunhan kierreltiin laivassa ja käväistiin baarissa katsomassa surkeata coverbändiä.

Tulin pari tuntia sitten kotiin ja istun nyt tässä sängyllä naputtelemassa tätä tekstiä. Oli kiva reissu ja aion ehdottomasti mennä Ruotsiin uudestaankin.


torstai 1. tammikuuta 2015

Kunhan uudesta vuodesta höpisen

No nyt on sitten vuosi vaihtunut, mikä ei varmaan keneltäkään oo jäänyt huomaamatta. Itse juhlistin uutta vuotta Helsingin yössä muutaman kaverini kanssa. Mentiin ensin Senaatintorille noin puolen kahdentoista aikaan, ja lähdettiin sieltä heti vuorokauden vaihduttua. Siellä oli niin paljon porukkaa ettei voinut edes levittää käsiään. Ahtaanpaikan kammoiselle tuollainen väentungos olisi varmasti tuskaa. Kyllä siinä ihmisten selät tuli tutuiksi kun niitä vasten painautui siellä ahdingossa.  Pari kaveria luovutti ja jäi vähän kauemmas odottamaan mua ja kahta ystävääni, kun me haluttiin mennä sinne keskemmälle, jotta nähtäisiin paremmin. Ei me kuitenkaan hirveän hyvin nähty, mutta ainakin paremmin kuin ne jotka jäi taaemmas.
Siinä vaiheessa kun päästiin sinne, niin siellä oli jotkut tuliakrobaatit vai mikskä niitä kutsutaan.. Siis niitä jotka heittelee jotain keppejä, jotka palaa molemmista päistä, kyl te tiedätte mitä mä tarkotan. Eihän me siis mitään nähty mutta siellä oli isot screenit, mistä pystyi katsomaan. Tosin ei mua edes pahemmin kiinnostanut.
Niiden tulijuttujen jälkeen lavalle astui  Jukka Poika ja täytyy kyllä sanoa, että olisivat voineet valita paremman esiintyjän. Siellä oli aiemmin ollut ilmeisesti muitakin esiintyjiä, mm. Jonna Tervomaa. Ei kyllä menetetty yhtään mitään vaikkei oltu siellä aikaisemmin.




Kymmenen sekuntia ennen kahtatoista alkoi lähtölaskenta, jota koko Senaatintori huusi kovaan ääneen. Vuoden virallisesti vaihduttua alkoi ilotulitus, joka oli mun mielestä jotenkin kauheen kämäisen ja halvan näköinen. Ja mulla meni viimeisetkin fiiliksen rippeet kun sen ilotulituksen aikana soi Robin.. Lappeenrannassa asuessani olin eräänä vuonna katsomassa ilotulituksia ja nekin oli sata kertaa upeampia kuin tänä vuonna Helsingissä. Tosin kaikki raketit on muutenkin ihan turhia, joten toisaalta ihan sama.




Poistuttuamme Senaatintorilta lähdettiin jatkamaan yötä baariin ja oltiin siellä pilkkuun saakka. Päästiin muuten ilmaiseksi livahdettua sisään, koska sielläkin oli hirveä tungos, joten ei kukaan huomannut kun vain käveltiin sisään.
Menin yöksi ystävälleni ja tänään herätessäni hän oli tehnyt meille ihanan aamupalan. Oli mahtava tapa herätä vuoden ensimmäiseen päivään. Tai no alkuiltaan, sillä heräsin vasta viiden aikoihin.



Jep, mulla oli ihan mukavat uuden vuoden meiningit. Lupauksia en todellakaan tehnyt enkä aio tehdä, sillä tiedän jo valmiiksi etten tule pysymään niissä.

Mites teidän uusi vuosi meni? Tää nyt ei oo mikään pelkkä lopetuslause, vaan mua oikeesti kiinnostaa mitä muut teki, joten kertokaapas tuohon kommenttiboksiin!