keskiviikko 28. tammikuuta 2015

olen laiska

Terve! Hiljaiselo täällä on johtunut muuttokiireistä. Tai no okei, en mä edes ole kiirehtinyt, vaikka pitäisi, mutta tää nyt käy hyvänä tekosyynä. Itseasiassa mun pitäisi tälläkin hetkellä pakata tavaroita, mutta mieluummin tuhlaan aikaani tetokoneella ja videonkin tuossa kuvasin ja editoin. Olkaapa hyvät.



keskiviikko 14. tammikuuta 2015

kaikkee sitä ihmiset hakee

Varmaan kaikki Bloggerissa blogiaan pitävät tietää, että tuolta tilastoista pystyy katsomaan, että millä Googletuksilla omaan blogiin on päädytty. Tähän postaukseen ajattelin listata kaikista hauskimmat/omituisimmat haut. Eli tässä nyt muutamat ihmisten Googlaukset.
(Sori nää mun kuppaset screenshotit.)






Huvittaa muuten tuo "jussibitch bb talo", koska sitä oli haettu suhteellisen paljon.

Ei voi muuta kuin miettiä, että minkälaiset ihmiset googlettelee tuommoisia ihmeellisä juttuja. Ja vielä suurempi kysymysmerkki on, että miksi Google on ohjannut heidät mun blogiin..


maanantai 12. tammikuuta 2015

Tottelen





lauantai 10. tammikuuta 2015

jättekul

Terve! Tämä poika rantautui tänä aamuna takaisin Suomen maaperälle. Olin siis ystäväni ja hänen serkkunsa kanssa Ruotsinlaivalla torstaista tähän aamuun saakka.
Tämä kerta oli ensimmäinen, kun olin yötä laivassa. En myöskään koskaan ole ollut laivan hytissä, saati Ruotsissa, joten jonkilaiseksi neitsytmatkaksi tätä voi ehkä kutsua. Tosin petyin hieman, sillä se mun hyttikortti, millä avataan se ovi, ei toiminut ollenkaan. Halusin kuitenkin kokeilla avata sen oven ihan vain sen takia, etten ollut koskaan aiemmin niin tehnyt, joten käytin ystäväni korttia.
Meillä oli neljän hengen hytti ja mulle tuli yllätyksenä että ne hytit on niin pieniä. En siis tietenkään kuvitellut niiden olevan mitään tilahirmuja, joissa 20 ihmistä mahtuisi tanssimaan jotain rivitansseja, mutta vähän isommiksi niitä luulin. En sitten tiedä, että onko muissa laivoissa vähemmän ahtaat hytit. Ei se tilan pienuus kuitenkaan mua häirinnyt, sillä ei me hirveän paljoa siellä hytissä aikaamme vietetty.

Uni tuli ihan normaalisti niissä sängyissä, ei valittamista.
Julkaisin Youtubeen muutama päivä sitten videon, jossa kerron pilaavani aina kaikki vaaleat pyyhkeet ja tyynyliinat, sillä mun hiuksista irtoaa punaista väriä. (linkki videoon tässä). Niin kävi nytkin, Silja Linen valkoiset tyynyliinat saivat nimittäin vähän uutta ilmettä. Hups.


Tätä suklaata myytiin laivan tax freessä ja sitä tulee kuulemma kaikkialle myyntiin keväällä. Tuo makuyhdistelmä kuulostaa epäilyttävältä, mutta se oikeasti maistui tosi hyvältä! Suosittelen ostamaan, sitten kun niitä saa. Tai jos menette laivalle. 

Laivan baari/yökerho/clubi/mikä onkaan sai myös osansa musta, sillä oksensin kaksi kertaa lattialle, vielä oikein näkyvälle paikalle, ja ties kuinka monta silmäparia sitä mun laattaamista oli todistamassa. Kun siivoojat tuli korjaamaan mun vatsalaukun sisältöä kahdesta eri kohtaa, katsoin vain vaivaantuneesti hymyillen. Ei ne siivoojat kyllä onneksi tienneet että minä sen sotkun aiheutin.

Perjantai-aamuna laiva saapui Tukholmaan kello 09:45. Me ei jaksettu vielä siihen aikaan lähteä maihin, vaan jäätiin vielä nukkumaan. Mä en meinannut selvitä ollenkaan ylös, syynä edellisen illan viinan kittaus. Lopulta vähän ennen kahtatoista lähdettiin seikkailemaan sinne Tukholman kaduille ja pari kertaa meinasi laatta lentää, mutta onnekseni krapula väistyi tieltä jonkin ajan kuluttua, enkä kärsinyt enää muusta kuin väsymyksestä.

Tukholma kaupunkina oli niin ihastuttava, että kyllä munkin kylmä sydän lämpeni. Rakennukset ja maisemat oli mielestäni paljon kauniimpia kuin Helsingissä. Saattaa tosin johtua siitäkin että olen vain tottunut Helsinkiin, etten osaa ajatella sitä samalta kannalta.
Ruotsin kieltä en pahemmin osaa, muutaman lauseen vain, joten puhuin tarvittaessa vain englantia. Se on toisaalta huono juttu, mikäli haluaa oppia kieltä, sillä käyttämällähän sitä oppii parhaiten. Ja siis mä haluaisin kovasti oppia ruotsin kielen kunnolla. Oon myös puolitosissani ehdotellut mun kavereille, että kuka haluais muuttaa mun kanssa joskus Ruotsiin. Siellä ois oikeesti kiva asua tyyliin puol vuotta. Tai mistäs sitä tietää jos siellä viihtyisi kauemminkin.



Tuolla ei muuten pystynyt kulkemaan pummilla metrossa, sillä sinne asemalle ei päässyt ilman lippua. Siinä oli sellaiset portit, jotka aukeaa vasta sitten kun on vilauttanut kortin laitteeseen. Ja työntekijä oli vahtimassa, joten suhteellisen paljon helpommalla pääsee jos maksaa, kuin että alkaisi jotenkin taiteilemaan ja jännäilemään sen livahtamisen kanssa.



Käppäiltiin siellä katuja pitkin ja kuulostan joltain eläkeläiseltä kun sanon näin, mutta mun mielestä se käveleminen ja maisemien ihailu oli paljon kivempaa kuin joku shoppailu. Tosin ostin muutenkin vaan yhdet viisitoista euroa maksavat housut H&M:stä, koska ei tässä ihan rahassa kylvetä. Laivastakin ostin vaan kartsan tupakkaa ja kaksi pulloa viinaa. Toi koko reissu maksoi yhdeltä henkilöltä 23 euroa, joten halvalla päästiin. En mä muuten olisi edes lähtenyt jos se olisi ollut hirveän paljon kalliimpi.




Laiva lähti takaisin kohti Suomea kello 16:45. En halunnut, enkä myöskään kyennyt juomaan enää sinä iltana, koska edellisyö tuntui edelleen hieman kropassa. Ei me kummempia tehty, kunhan kierreltiin laivassa ja käväistiin baarissa katsomassa surkeata coverbändiä.

Tulin pari tuntia sitten kotiin ja istun nyt tässä sängyllä naputtelemassa tätä tekstiä. Oli kiva reissu ja aion ehdottomasti mennä Ruotsiin uudestaankin.


torstai 1. tammikuuta 2015

Kunhan uudesta vuodesta höpisen

No nyt on sitten vuosi vaihtunut, mikä ei varmaan keneltäkään oo jäänyt huomaamatta. Itse juhlistin uutta vuotta Helsingin yössä muutaman kaverini kanssa. Mentiin ensin Senaatintorille noin puolen kahdentoista aikaan, ja lähdettiin sieltä heti vuorokauden vaihduttua. Siellä oli niin paljon porukkaa ettei voinut edes levittää käsiään. Ahtaanpaikan kammoiselle tuollainen väentungos olisi varmasti tuskaa. Kyllä siinä ihmisten selät tuli tutuiksi kun niitä vasten painautui siellä ahdingossa.  Pari kaveria luovutti ja jäi vähän kauemmas odottamaan mua ja kahta ystävääni, kun me haluttiin mennä sinne keskemmälle, jotta nähtäisiin paremmin. Ei me kuitenkaan hirveän hyvin nähty, mutta ainakin paremmin kuin ne jotka jäi taaemmas.
Siinä vaiheessa kun päästiin sinne, niin siellä oli jotkut tuliakrobaatit vai mikskä niitä kutsutaan.. Siis niitä jotka heittelee jotain keppejä, jotka palaa molemmista päistä, kyl te tiedätte mitä mä tarkotan. Eihän me siis mitään nähty mutta siellä oli isot screenit, mistä pystyi katsomaan. Tosin ei mua edes pahemmin kiinnostanut.
Niiden tulijuttujen jälkeen lavalle astui  Jukka Poika ja täytyy kyllä sanoa, että olisivat voineet valita paremman esiintyjän. Siellä oli aiemmin ollut ilmeisesti muitakin esiintyjiä, mm. Jonna Tervomaa. Ei kyllä menetetty yhtään mitään vaikkei oltu siellä aikaisemmin.




Kymmenen sekuntia ennen kahtatoista alkoi lähtölaskenta, jota koko Senaatintori huusi kovaan ääneen. Vuoden virallisesti vaihduttua alkoi ilotulitus, joka oli mun mielestä jotenkin kauheen kämäisen ja halvan näköinen. Ja mulla meni viimeisetkin fiiliksen rippeet kun sen ilotulituksen aikana soi Robin.. Lappeenrannassa asuessani olin eräänä vuonna katsomassa ilotulituksia ja nekin oli sata kertaa upeampia kuin tänä vuonna Helsingissä. Tosin kaikki raketit on muutenkin ihan turhia, joten toisaalta ihan sama.




Poistuttuamme Senaatintorilta lähdettiin jatkamaan yötä baariin ja oltiin siellä pilkkuun saakka. Päästiin muuten ilmaiseksi livahdettua sisään, koska sielläkin oli hirveä tungos, joten ei kukaan huomannut kun vain käveltiin sisään.
Menin yöksi ystävälleni ja tänään herätessäni hän oli tehnyt meille ihanan aamupalan. Oli mahtava tapa herätä vuoden ensimmäiseen päivään. Tai no alkuiltaan, sillä heräsin vasta viiden aikoihin.



Jep, mulla oli ihan mukavat uuden vuoden meiningit. Lupauksia en todellakaan tehnyt enkä aio tehdä, sillä tiedän jo valmiiksi etten tule pysymään niissä.

Mites teidän uusi vuosi meni? Tää nyt ei oo mikään pelkkä lopetuslause, vaan mua oikeesti kiinnostaa mitä muut teki, joten kertokaapas tuohon kommenttiboksiin!




tiistai 30. joulukuuta 2014

Vapise Gordon Ramsay!

Innostuttiin eilen ystäväni kanssa päästämään sisäiset kokkimme esiin ja alettiin vääntämään ruokaa. Eikä menty ihan millään ranskalaiset uuniin -meiningillä, vaan päätettiin tehdä oikein pitkä urakka kaalikääryleiden merkeissä. Kyllä, kaalikääryleitä. Monet tätä lukevat varmasti miettii siellä että miten kukaan voi pitää sitä ruokaa hyvänä, mutta sitä se oikeasti on! En tiedä itseni lisäksi montaa ihmistä, joka tykkäisi tästä kiistellystä ruokalajista.
Kyllähän noiden vääntämiseen tovi meni, mutta ei se haitannut, sillä hauskaa se keittiössä puuhastelu oli.

Käytettiin erästä Valion reseptiä (linkki tässä) hieman soveltaen. Täytteeseen laitettiin siis soijarouhetta, säilykeherkkusieniä, sipulia, riisiä, aurajuustoa ja hienonnettua kaalia.

Lisukkeeksi väsättiin vielä perunaporkkanamuussi. 
Onko se siis virallisesti muussi vai muusi? Mun mielestä muusi kuulostaa tyhmältä ja itse käytän ainakin sanaa muussi. Ja niin monet mun kaveritkin keneltä oon tätä kysellyt. Mutta mikä on totuus? Elämän suuria mysteerejä.


Eikä tässä vielä kaikki, sillä olihan meidän jälkiruokakin tehtävä. Mansikkarahka. Siihen ei tarvinnut paljoa vaivaa nähdä, kunhan vain vatkasi kerman ja lisäsi maitorahkan, mansikat ja sokerin, niin homma oli valmis.



Mulla ei todellakaan ole tapana tehdä usein kunnon ruokaa, vaan mun ruokavalio on niin yksipuolinen ja muutenkin huono, että mun perhe aina valittaa mulle siitä. Mun keittiön kaapit koostuu yleensä lähinnä nuudeleista ja makaronista. Ja syön myös leipää. En yhtään ihmettele jos mulla on jotkut puutostilat meneillään, mutta en vaan rehellisesti sanottuna jaksa opetella tekemään mitään kunnon safkoja. Jotenkin se tuntuu paljon helpommalta ja nopeammalta keittää jotain nuudeleita tms. Mutta kyllä mä joskus tosi harvoin innostun tekemään esimerkiksi jotain wokkia.... :D

Sanoin viime postauksessa että seuraava postaus tulisi vasta ensi vuoden puolella, mutta tässä sitä nyt ollaankin heti seuraavana päivänä bloggailemassa. No ehkä se ei oo kuitenkaan huono juttu.

Mutta juu, ei tässä sitten tän enempää. Palaillaan taas

maanantai 29. joulukuuta 2014

Pala New Yorkia

Kävin ennen joulua ostamassa pari lahjaa ja päädyin samalla hankkimaan itsellenikin pari juttua. Ikeasta löysin tuommoisen New York -aiheisen verhosuikaleen, mikä lienee sen oikea nimi. Maksoi kymmenen euroa. Laitoin sen teipeillä sänkyni yläpuolelle seinää koristamaan. En oo varma missä sitä oikeasti pitäisi pitää.
Olen aina ollut kova New York -fani ja aina kun multa kysytään että minne haluaisin matkustaa, niin mun ensimmäinen vastaus on tuo kyseinen kaupunki. Toivottavasti vielä joskus pääsen toteuttamaan unelmani. Oon itseasiassa miettinyt sinne muuttoakin, mutta se nyt on jo aika utopistinen haave. Tai no eihän se mahdotonta olisi, mutta jotenkin veikkaan ettei sitä tule tapahtumaan. Mut never say never terveisin Justin Bieber.

Sain myös äidiltäni jotkut käyttämättömät siniset ja punaiset jouluvalot ja päätin ripustaa ne sänkyni päätyyn. Ensin mietin, että ne näyttäis varmaan kivalta seinään teipattuna "silleen hienosti". Kokeilin tuota mun ideaa ja täytyy kyllä ihmetellä, että miten mä kuvittelin jonkun valoisan johtokasan näyttävän hyvältä keskellä seinää.. Sänkyyn ne sitten päätyi.



Clas Ohlsonilta ostin kympillä puhelimeeni uuden takakuoren, joka on näköjään tuossa kuvassa täynnä epämääräistä likaa. Ostin tuon lähinnä sen silikonisuuden takia, koska se suojaa hyvin tippumisilta ja muilta. Mutta onhan toi kasettitsydeemi tossa ihan kiva.
Uusiin kuulokkeisiinkin piti tuhlata rahaa, koska mun vanhat oli menneet rikki sillä kaikista ärsyttävimmällä tavalla, joka on se että toisesta kuulokkeesta ei enää yhtäkkiä kuulu mitään. 

Olin siis tuolla ostosreissulla ystävieni Tiinan ja Sannan kanssa ja päädyttiin sitten illalla ryyppäämään. Suurin syy olin minä, sillä mä painostin heitä käyttämään rahansa Alkoon ja juomaan viimeiset kännit kanssani ennen joulua. Käytiin myös suht tyhjässä baarissa, mutta väenpuute ei meidän menoa häirinnyt. Kotiinmenomatkalla oksensin juna-asemalle ja vähän myös huivilleni. En oo varma nukahdinko junaan. En muista.




Joulustani en jaksa sen enempää naputella, sillä mua ei suoraansanottuna kiinnosta. Eikä mun joulu muutenkaan mitään erityistä sisältänyt. 
Mutta hei, hyvää loppuvuotta nyt kaikille tätä lukeville! En luultavasti postaa enää tän vuoden puolella, joten palataan taas asiaan vuonna 2015.