keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

ihan hyvää, kiitos kysymästä.

Viime tekstissä mainitsin ohimennen reissailleeni tässä viime aikoina paljon. Ruisrockin lisäksi Lappeenrannassa on tullut käytyä tässä lyhyen ajan sisällä kaksi kertaa. Plus oon ihan tässä pääkaupunkiseudullakin majaillut öitä kavereillani. Okei ei tää nyt paljolta reissaamiselta ehkä kuulosta, mutta musta on tuntunut etten olisi tässä parin viikon aikana ollut kotona paljon yhtään. Omassa sängyssä nukutut yöt kahden viikon ajalta voi laskea yhden käden sormin.

Ekan kerran lähdin Lappeenrantaan sen vuoksi, että Emilia tarvitsi kissavahdin. Hän itse lähti viikoksi Barcelonaan ja mä sitten lupauduin menemään hoitamaan hänen kisuansa. Asuin siis Emilian kämpässä sen ajan. 
Siellä ollessani ystäväni Oona tuli eräänä unettomana yönä kyläilemään ja päätettiin yhdessä alkaa kokkaamaan. Yön pikkutunteina suunnattiin Abc:lle ostamaan tarpeelliset ainekset. Pastaa ja herkkusienikastiketta tuli väsättyä. Tai no totta puhuen mä en tehnyt muuta kuin salaatin, koska olen todella huono ruuanlaitossa. Mua olisi pitänyt neuvoa kädestä pitäen, että mitä pitää tehdä seuraavaksi ja sitä rataa. Näin ollen oli siis paljon parempi ratkaisu antaa Oonan tehdä se ruoka. Ja se oli muuten todella hyvää! En ollut aikaisemmin maistanut herkkusienikastiketta, mutta aion kyllä jatkossa kokata sitä. Sain Oonalta ihan yksinkertaiset ohjeetkin, joten ehkä mä onnistun vielä tekemään sitä itse.




Hiuksetkin värjäsin tässä jonkun aikaa sitten. Juurikasvuni oli jo järkyttävän huomattava, joten asialle oli tehtävä jotain. 
Aikaisemmin värjäsin Crazy Colorin suoravärillä kuontaloni punaiseksi, mutta tällä kertaa ostin ihan vain Swartzkopfin kestovärin Prismasta. Siitä syystä mun tukka on nyt hieman tummemman punainen kuin aiemmin. En olisi halunnut vaihtaa sävyä, mutta kun noi suoravärit ei tartu käsittelemättömään hiukseen, joten mun olisi ensin pitänyt blondata juurikasvu ja vasta sitten laittaa siihen sitä väriä. Ja pidemmän päälle ainainen tyvikasvun blondaaminen ei kauhean hyvää tee hiuksille, joten valitsin sitten suosiolla tuommoisen perusvärin. Taisi se kuitenkin olla kirkkaimman punainen mitä oli tarjolla. 
Ei tää mun hiusten väri siis huono ole, mutta pidin enemmän siitä kirkkaanpunaisesta. Ehkä mä aina joskus harvoin voin blondata mun tukkaa ja viihtyä hetken siinä aiemmassa punaisen sävyssä, mutta kuten sanoin, niin en kovin usein koska hiukset kärsii.

Tässä vielä kuva vertailun vuoksi



Viinaakin on tässä lähiaikoina otettu siihen malliin että äiti ei olisi ylpeä. No onhan nyt kesä ja se on hyvä tekosyy dokata. 
Ostin muuten mun yhdeltä ystävältä tossa pari päivää sitten kartsan röökiä 25 eurolla. Yritän pärjätä tolla röökimäärällä loppukuun. Eipähän tarvitse käyttää sitten tässä heinäkuun aikana enää rahaa tupakan ostamiseen.




Ja joo, Instaankin tästä päivittelin, eli söin kaverini kanssa maanantaina ekaa kertaa koko kesänä mansikoita. Ja olihan ne niin hyviä että rasia tuli syötyä hetkessä. Olis kiva syödä mansikoita useammin, mutta niiden hinta on määrän suhteen aika suuri, joten ei houkuta koskaan oikein ostamaan. Pakastemansikat on asia erikseen, mutta eihän ne samalta maistu. On nekin toki hyviä, mutta mikään ei voita tuoreita mansikoita.




Että sellaista. Nyt ei tuu muuta kerrottavaa mieleen. Elossa ollaan, vaikka hetkittäin tuntuukin kuoleman olevan lähellä näillä helteillä. Mutta vaikka hiki virtaa niin ei saa hei valittaa! 
Nauttikaa kesästä, mäkin yritän parhaani mukaan.


sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Ruisrock 2014

Postailu on taas unohtunut kun olen reissaillut tässä viime aikoina siellä sun täällä. Mutta onhan nyt kesä, joten en pyytele anteeksi.
Kuten otsikko kertoo, tässä postauksessa aion tarinoida Ruisrock-kokemuksestani. Mun ja Leenan Turun matka alkoi perjantaina iltapäivällä. Oltiin pari tuntia myöhässä aikataulustamme. Ei siinä muuten mitään, mutta kun oltiin molemmat talkoolaisina siellä ruississa, joten myöhästyminen ei ollut hyvä juttu. Onneksi siitä ei kuitenkaan koitunut ongelmia. Oltiin kumpikin siis siivoamassa roskia. Ja jos totta puhutaan, niin ei se kivaa ollut mutta pakko se oli tehdä hammasta purren. Ja olihan se sen arvoista, sillä talkoolaiset saa ilmaisen kolmen päivän rannekkeen tuolle festarille.

Mulla ei ole muuten paljoa kuvamateriaalia, sillä en uskaltanut ottaa kameraani mukaan reissuun, koska pelkäsin sen häviävän tai hajoavan. Ja kännykällä kuvaaminenkin vähän unohtui.





Meidän oli Leenan kanssa tarkoitus ostaa Robin Hoodista teltta jossa yövyttäisiin. Oltiin katsottu valmiiksi sellainen halpa viidentoista euron teltta, mutta kun mentiin sitä sitten ostamaan, niin tottakai ne oli myyty loppuun. Ainoa toinen vaihtoehto oli sata euroa maksava teltta. Ei me sellaiseen aiottu roposiamme tuhlata, joten päätettiin sitten jättää koko paska ostamatta ja nukkua ne kaksi tulevaa yötä autossa. Ei se nyt oikeastaan ollut paha yöpymispaikka, mutta olisi se teltta kuitenkin ollut ainakin mun mielestä kivempi.

Ruisrockin meininki oli mahtava esiintyjistä puhumattakaan. David Guetta, Lily Allen, Haloo Helsinki! ja Michael Monroe oli parhaita. Myös Example, Veronica Maggio ja Sanni oli hyviä.
Bongasin muuten Anna Puun sieltä alueelta. Menin juttelemaan hänelle ja kysyin myös yhteiskuvaa. Anna oli aikamoisessa humalassa. "Otetaan just sellanen kuva millasen sä haluut!" Tokaisin vaan että no ihan sama ja siihen Anna vastasi puhe sammaltaen että "Ei se ole ihan sama!"  No jotenkin se kuva sitten tuli otettua.
Instagramissa mua seuraavat onkin tuon kuvan jo luultavasti nähneet, mutta onhan mun pakko se tännekin laittaa. Anna oli todella herttaisen oloinen persoona, tai ainakin sellaisen kuvan mä hänestä sain.





Sunnuntaina lähdettiin sitten darraisina ajelemaan takaisin kotia päin.

En ollut koskaan aiemmin ollut isoilla festareilla ja tunnelma oli parempi mitä odotin. Ja hei kiitos teille jotka tulitte juttelemaan ja pyytämään kuvaa, oli kiva nähdä!

Ensi vuonna on ehdottomasti suunnattava uudelleen Ruisrockiin. Kiitos Turku!


torstai 26. kesäkuuta 2014

tulkaa mun luo nussii

Mun sänky oli jo pitkään vedellyt viimeisiään. Lähes kaikki laudat oli irronneet pohjasta ja jousetkin olivat vääntyneet ihmeellisesti. Niinpä eilen oli tiedossa reissu Ikeaan.  Olin aiemmin katsonut netistä haluamani sängyn, joten siellä Ikeassa ei mennyt aikaa pähkäillessä vaihtoehtoja. Ystäväni Leena auttoi mua kokoamisessa, sillä tuo uusi sänky ei ole mikään "ruuvaa jalat kiinni, ja se on siinä"- tyyppinen ratkaisu, vaan kyllä siinä kaiken maailman ruuvauksia ja härpäkkeitä tarvittiin. Yhdessä me täällä kiroiltiin ja huokailtiin, kun välillä se kasaaminen ei tuntunut luonnistuvan ollenkaan.

Lopulta kuitenkin saatiin homma kunnialla päätökseen ja uusi peti koristaa nyt mun asuntoani. Se on leveydeltään 160cm, eli aika iso. Mutta mikä onkaan mukavampaa kuin nukkua leveästi ja rennosti? Ja mahtuuhan sitten mahdolliset yövieraatkin hyvin nukkumaan. Hintaa tällä mun uudella rakkaudella oli patjoineen kaikkineen 457 euroa. Toivotaan että tää kestää paremmin kuin tuo alle vuoden mulla ollut edellinen sänky. Se on nyt nojaamassa seinää vasten, mun pitäisi päästä siitä eroon tässä joskus. Pitää varmaan viedä se kaatopaikalle, sillä ei tuollaista rämää kierrätyskeskukseenkaan voi viedä.

Mulla on nyt kuherruskuukausi meneillään tän uutukaisen kanssa. Jos mua ei vähään aikaan näy missään, se johtuu vain siitä etten malta nousta tästä mun uuden ihanuuden päältä.




sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

näppäimistö laulaa

Aloitin tän viikon alussa katsomaan sarjaa nimeltä Orange is the new black. Koukkuunhan mä jäin ja katsoin sen ensimmäisen tuotantokauden tässä muutaman päivän aikana. Nyt on jo toinen kausi menossa. Todella hyvä sarja.

Mun juhannus on sujunut ilman suurempia menoja. Perjantaina käväisin pienimuotoisissa illanistujaisissa, missä oli tarjolla kaikenmoista grillisafkaa ja vähän suun kostukettakin. En kuitenkaan kännejä riipaissut, vaan pieni hiprakka oli illan saldo. Oli silti mukavaa. Katsottiin myös Hannu ja Kerttu: Noitajahti, missä muuten näyttelee suomalainen Pihla Viitala. Olin yllättynyt kuinka iso rooli hänellä oli ainakin siihen verrattuna, että yleensä pistetään hirveä haloo pystyyn jos joku suomalainen näyttelijä esittää jossain rikossarjassa viiden sekunnin ajan ruumista tms.
En hirveästi seurannut sitä leffaa muuten kuin sivusilmällä, joten en voi oikeaa mielipidettä siitä sanoa. Mutta ei se kyllä sellainenkaan ollut että haluaisin katsoa sen keskittyneesti uudestaan.

Mua piinaa muuten hirveä flunssa sen Tallinnan matkan jäljiltä. Vaikka siitä onkin jo yli viikko, niin mun keho ei näköjään vähällä unohda. Kuten silloin sanoin, niin siellä siis satoi kaatamalla, joten siitä tämä limainen yskä ja nenäliinojen suurkulutus on peräisin. Oon jo parina yönä herännyt siihen kuinka yskin keuhkojani pihalle ja se tekee kipeää. Toivotaan että tää menee pian ohi. Ja ilman mitään lääkärikäyntejä, sillä mä oon yleensä sellainen joka menee vasta viimeisenä vaihtoehtona tohtorin vastaanotolle. Jotenkin váan koen tuommoiset lääkärijutut sun muut epämiellyttävinä.



Tuntuu muuten tosi pelottavalta että kesä on jo näin pitkällä. Tai no pitkällä ja pitkällä, miten sen nyt ottaa. Mutta musta tuntuu ihan oikeesti että vasta vähän aikaa sitten toukokuu vaihtui kesäkuuksi ja tyypeillä loppui koulut ja näin pois päin. Kauheeta, kohta varmaan huomaan olevan syyskuu ja murehdin sitä kuinka kesä meni niin nopeasti ohi. No okei, vaikka sitä eläis kuinka hetkessä ja pitäis carpe diemiä elämänasenteenaan, niin silti aina tuntuu siltä että aika lipuu ohi. Vai onko joku muka kuullut joskus jonkun sanovan esimerkiksi että "vitsi tää mun lempiartistin keikka meni hitaasti ohi, ihan ku se ois kestäny jotain sata vuotta"?
Ja hyvänä esimerkkinä toimii myös se, että kun jouduin paria kuukautta vaille 14-vuotiaana nuorisokotiin, niin ajattelin että nää tulevat neljä vuotta tulee olemaan kuolettavan pitkiä. No kuinkas kävikään. Kohta siitä on jo vuosi kun muutin sieltä omilleni ja musta tuntuu vieläkin että siitä ei ole aikaa paljon yhtään kun jouduin koko mestaan.
Eli toisin sanoen turhaan mä tässä ajan kulkua stressaan.

Tää nyt oli tämmöinen epämääräinen postaus. Teki mieli vaan päästä näpyttelemään.
Oikeesti mua ärsyttää tää kun mä en osaa ikinä lopettaa mun postauksia silleen "hyvin". Tai siis mua ärsyttää se että mulla on aina se sama "Mutta joo ei tässä muuta, hyvää viikonloppua!" tms. Huoh. Mut sit jos vaan lopettaa viimeiseen virkkeeseen minkä kirjoitti, niin tuntuu että se teksti loppuis ns. kesken. Miten muut lopettaa tekstinsä? En ymmärrä.

NO MUTTA EI TÄSSÄ SITTEN MUUTA


ihania kysymyksiä



tiistai 17. kesäkuuta 2014

Viro

Eli nyt siis tarinointia siitä Tallinnan reissusta. Suunnitelmissa oli siis lähteä sinne Emilian, Sannan ja Tiinan kanssa kymmenen aikaan aamulla lähtevällä laivalla. Kyseessä oli siis päiväristeily ja saatiin matkat vain kymmenellä eurolla per naama. 
Keskiviikon ja torstain välisenä yönä kun oltiin menossa Emilian kanssa nukkumaan, Emi tajusi että hänellä oli jäänyt passi himaan. Eli siis Lappeenrantaan. Muutenhan tässä ei olisi ollut mitään ongelmaa, koska kyllähän henkilökortillakin pääsee Tallinnaan, mutta passin lisäksi Emillä on ainoastaan ajokortti, mikä ei käy. Kuulemma jos Viron puolella kysytään henkkareita eikä kelpaavia ole, voi saada 400:n euron sakot laittomasta maahantulosta. Joten ei uskallettu kokeilla mennä sillä ajokortilla. Tai no Emilia ei uskaltanut, eihän mulla mitään ongelmaa ollut.
Epätoivo meinasi iskeä, mutta ystävämme Lappeenrannasta suostui lähtemään kolme aikaan yöllä ajamaan tänne mun luokse tuomaan Emilian passin. Hädässä ystävä tunnetaan. Se oli oikeasti niin kiltti teko että huhhuh. Kiitos vielä Oona, vaikka ei tää nyt sinänsä mun asia ollutkaan.



No unet jäikin todella vähille, mutta kyllä se väsymys päivän mittaan kaikkosi. En ollut koskaan aikaisemmin ollut laivalla, joten neitsytmatka oli kyseessä. Istuskeltiin se muutama tunti laivan käytävillä ja käväistiin tax free- kaupassa. Itse en ostanut sieltä mitään, vaan päätin hoitaa shoppailut Tallinnassa.
Maihin päästyämme huomattiin että Tallinnan sää ei ollut paras mahdollinen. Vettä satoi kaatamalla, eikä meistä kellään ollut edes sateenvarjoa mukana. Ripein askelin jouduttiin liikkumaan paikasta toiseen. Muilla meni jalat sukkia myöten läpimäriksi. Onneksi itse kuitenkin selvisin kuivin jaloin.
Meidän olin tarkoitus käydä vanhassa kaupungissa,  mutta kun se sää oli mitä oli, niin jätettiin se suunnitelma toteuttamatta ja pyörittiin vaan siinä sataman lähellä olevissa kauppakeskuksissa.
Sateen takia en ottanut kuin pari säälittävää kuvaa sieltä Tallinnasta, sillä en raaskinut turmella kameraani vedellä. 




Käytiin myös Hesburgerissa syömässä ja olin hieman yllättynyt kun niiden valikoimassa ei ollut mitään vegehampurilaisia. Täten tyydyin pelkkiin ranskalaisiin. Ehkä Virossa ei vaan ole niin paljon kasvissyöjiä tai jotain.
On muuten varsin huvittavaa että mentiin Heseen, kun kerta toisessa maassa oltiin. Vielä pahempi kuin Mäkkäriin olisi mennyt, sillä se sentään on kansainvälinen ravintolaketju kun taas Hesburgerhan on suomalainen.  Sekin ihmetytti että ketsupista joutui maksamaan kakskyt senttiä lisähintaa. Mutta oli siellä kyllä paljon halvempaa kuin Suomen Heseissä. 
Mutta niin, mitäs mä sieltä ostinkaan. Kartongin röökiä, joka maksoi 25e, viinaa, tiskiharjan (:D) sekä tietysti karkkia. En mitenkään hirveästi rahaa törsännyt koska sitä ei kovin paljoa mulla ollut, mutta ihan tyytyväinen oon tuomisiini. Olisin kyllä halunnut ostaa monta kassillista sitä alkoholia, mutta ensi kerralla sitten kun on enemmän rahaa.

Paluumatkalla laivassa juotiin viinojamme (vaikkei niin olisi saanut tehdä, oltiin pahiksii hihihii) ja kuunneltiin baarissa kun keski-ikäiset lauloivat karaokea. Olin pettynyt kun en kuullut Aikuista naista.

Kun päästiin perille Helsinkiin painavin kantamuksinemme, niin suunnattiin taksilla Kaisaniemeen. Oltaisiin ihan hyvin voitu mennä ratikallakin mutta yksi nimeltä mainitsematon halusi siinä pikku hiprakassa välttämättä mennä taksilla. Hän sen ilon sitten maksoikin ja taksin mittari raksutti siinä ruuhkassa madellessa. Näin ollen hintaa tuolle lyhyelle matkalle tuli jotain kolmekymppiä. No eipä ollut mun rahoja.
Kaisaniemeen mentiin siis sen takia, koska sinä päivänä siellä oli Radio aallon ilmaiskonsertti. Saavuttiin paikalle vasta kun viimeinen esiintyjä, Kaija Koo oli lavalla.
Eihän me päästy edes sinne konserttialueelle sisään, koska meillä oli ne viinalastit mukana, mutta jäätiin sitten ulkopuolelle kuuntelemaan. Itse tosin vihaan Kaija Koota yli kaiken, mutta oli siellä muuten ihan hyvä meno.


Mikäs tämä laatu on olevinaan

Keikan loputtua mentiin koko poppoo Sannan luokse "jatkoille". Siellä jonkin aikaa hengailtiin kunnes minä ja Emi lähdettiin tänne mun luokse. Tarkoitus oli jatkaa juomista vielä täälläkin, mutta kävikin vahingossa niin että molemmat sammuttiin.

Hyvät fiilikset jäi tosta Viron reissusta, vaikka satoikin eikä kunnolla päästy tutkimaan kaupunkia. Mutta ensi kerralla sitten. Ollaan suunniteltu että jospa vielä tämän kesän aikana päästäisiin lähtemään uudelle visiitille. Ja vielä kun noi päiväristeilyt on niin halpoja, niin ei ole paljoa esteitä. Toisaalta olisi hauskaa olla yötä laivalla ja bilettää siellä, mutta yölaivat on taas kalliimpia. 

Mutta joo, sellaiset meiningit oli.


maanantai 16. kesäkuuta 2014

Sveaborg

Tää nykyinen postaustahti alkaa jo ärsyttämään itseänikin. En voi laittaa sitä edes kesän piikkiin, sillä ei mun arki ole oikeastaan kesän myötä mitenkään muuttunut. Fakta on se että mä olen vain ja ainoastaan laiska.

No jos nyt niitä kuulumisia sitten. Emilia saapui tänne mun luokse viime tiistaina ja viipyi täällä lauantaihin saakka. Käytiin keskiviikkona Suomenlinnassa pistäytymässä. Oli hyvä ilma, lähes liiankin kuuma. Onneksi siinä lautalla ollessa tuuli viilentävästi. Oli ihan kivaa, vaikka mä valitin ja kiukuttelin, koska mun suu oli Saharaakin kuivempi eikä me meinattu millään löytää sitä yhtä ainoaa Siwaa joka siellä Suomenlinnassa sijaitsee. Onnistuttiin jopa eksymäänkin. Mutta kuten sanoin, mukavaa oli kaikesta huolimatta.

ps en jaksa muokata näitä kuvia joten tungen ne nyt vaan luomuna tähän.




Mun elämältä katosi pohja nyt kesän ajaksi, sillä Salkkarit, tuo ah niin ihana sarja jäi tauolle. En malttaisi millään odottaa syksyyn, jolloin saa taas arkisin puoli kahdeksalta linnoittautua television ääreen. Viidakon tähtösetkin päättyi, mitä olen myös innolla seuraillut. Mun mielestä voitto meni ihan oikeaan osoitteeseen. Onnea Amanda!

Viime viikolla selvisi  yhteishaun tulokset ja yllätys yllätys mä en tälläkään kertaa päässyt mihinkään opiskelemaan. Tää on jo neljäs vuosi putkeen kun näin käy.
En ole pettynyt ja osasin odottaa tätä tilannetta. Oikeastaan sittenhän mä vasta olisinkin ollut häkeltynyt jos mut olisi valittu johonkin. Saa nyt nähdä että mihin sitä syksyllä päätyy. Onhan tässä vielä se täydennyshaku ja olikohan syksylläkin vielä joku haku?
Pääsikö joku teistä lukijoista haluamaanne paikkaan opiskelemaan tai onko joku samassa tilanteessa kuin minä?

Torstaina lähdettiin sinne Tallinnan laivalle, mutta siitä ajattelin tehdä oman postauksen. Yritän tsempata ja saada sen tehtyä tässä lähipäivinä.