tiistai 15. huhtikuuta 2014

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

moi kaikki oon olemassa t.jussi

En tiedä kuinka mä ajauduin tämmöiseen pikku blogipaussiin, koska tarkoitushan se ei missään nimessä ole ollut. Olen siis elossa ja yritän parhaani pitää tätä sivustoa pystyssä. Onhan tämä sanojen ulostaminen kuitenkin rakkain harrastukseni.

Kuulumisia mulla ei oikeastaan ole jaettavaksi. Helpompaa olisi luultavasti kertoa mitä mulle ei kuulu.

Pitemmittä puheitta, tossa eräs uneton yö sain päähäni kirjoitella sellaisista mielipiteistäni, joihin useammat ihmiset tuskin samaistuu. Ainakaan harva kenelle olen näistä jutuista kertonut on voinut liittyä samaan veneeseen kanssani.




Joten asiaan.

Mallit. Jatkuvasti puhutaan siitä kuinka mallien pitäisi olla normaalimman kokoisia, eikä käveleviä ja anorektisen näköisiä luurankoja. Mä olen eri mieltä. Mun mielestä ne pitkät ja laihat huippumallit on jollain karulla tavalla kauniita. Olisi tylsää jos catwalkeilla ja muotilehdissä alettaisiin useammin näkemään luonnollisen kokoisia naisia. Eri asia on tietysti jotkut Anttilan kuvastot, niissä voi olla mun puolesta niitä perusakkoja. En kuitenkaan tarkoita tällä mun mielipiteellä sitä että langanlaihuus on ainoa kehotyyppi joka on kaunis, tottakai normaalipainoisetkin on nättejä. Mutta muotimaailmaan sopii mun mielestä paremmin ne kukkakepit.

Luonnollinen ulkonäkö. Eli tämä nytkin valloilla oleva luonnollisen lookin ihannointi. Luonnollinen meikki, luonnollisen värinen tukka, neule ja farkut yms. NIIN TYLSÄÄ. Miks pitää näyttää harmaalta ja tyhjältä? Joo siis ihan sama jos joku tykkää sellaisesta tyylistä, tehkää mitä haluatte mut mä en vaan henkilökohtaisesti nää siinä lookissa mitään muuta kuin tylsyyden ruumiillistuman.
Ensinnäkään tollaset Noora Normaalit ei jää millään tavalla mieleen (ellei niillä oo joku iso ja ruma luomi leuassa tms).
Ei kaikkien tietenkään tarvitse meikata kuin drag queenit ja värjätä hiuksiaan sateenkaaren värisiksi sekä kulkea jotkut Lady Gaga- tyyliset vaatteet yllään, mutta persoonallisuus ulkoisessa habituksessa on ainoastaan plussaa.
En myöskään todellakaan väitä itseäni millään tavalla ulkonäöllisesti mielenkiintoiseksi.

Suomalainen musiikki. Mä olen sitä mieltä että Suomessa tehdään aivan järkyttävän huonoa musiikkia. Ainakin tätä nykyä. Hyviä artisteja tästä kotimaasta löytyy vain kourallinen.
Tää koskee oikeestaan vaan suomenkielistä musaa, koska surullisen monesti näissä Suomihiteissä on tajuttoman typerät sanoitukset. Voi tietysti johtua myös siitä että se oma äidinkieli pomppaa niin hyvin korvaan kun taas esimerkiksi englanninkielisissä biiseissä mä en hirveemmin niitä sanoja jää kuuntelemaan vaikka siinä kielessä hyvä olenkin. Joten on mahdollista, että jos joku perus suomenkielinen biisi olisi laulettu englanniksi, niin en näkisi siinä mitään vikaa.




Onnelliset loput elokuvissa. Okei tää nyt ei välttämättä ole niin "ihmeellinen" mielipide, mutta pidän tätä mainittavan arvoisena kuitenkin. Mun mielestä on tyhmää jos elokuva loppuu onnellisesti, että syöpää sairastava henkilö paranee ja elää onnellisena elämänsä loppuun asti raskaana olevan vaimonsa kanssa tms. Ihan tylsää. Kaikista parhaimmat elokuvat on sellaisia, että loppuratkaisu jää katsojan pääteltäväksi ja jää mietityttämään. Mun mielessä harvemmin pyörii onnellisen lopun sisältävän leffan jälkeen mitään ihmeellistä. Dramaattiset loput on myös kivoja. Ja surulliset. Mutta näin pessimistinä en halua poistua elokuvateatterista hymyssä suin.
Ei ole kyse siitä että kaikki leffat, jotka loppuu iloisesti olisi huonoja, kyllä nekin voi olla todella vaikuttavia ja hyviä.

Tupakan tuoksu. Nimenomaan tuoksu. Moni varmaan ajattelee että totta kai mun mielestä rööki tuoksuu hyvältä koska itsekin poltan, mutta tämä mielipide ei johdu siitä. Nimittäin oon ihan lapsesta asti pitänyt tupakan hajusta ja jos olin jonkun mun perheenjäsenen lähellä joka tupakoi, niin siinä iloisena poikana nautiskelin siitä hajusta. Ja mun mielestä joku ummehtuneen tupakan hajuinen takkikin on aina tuoksunut pikemminkin hyvälle.
Tai no ehkä tää voi olla tottumiskysymys jos oon vauvasta asti ollut altis savukkeen hajulle. Mutta toisaalta, oonhan mä vauvasta asti haistanut paskaakin eikä se musta oo ikinä hyvältä tuoksunut... Hmm.. Toisaalta onks tässä ees mitään outoa että tupakka on aina miellyttänyt mun hajuaistia? Onko se muka joku automaatio että röökin pitäis haista pahalta? Nythän tää meni filosofiseks..
Mut hei kertokaa onks kellään samaa mieltymystä kuin mulla! Onko joku tupakoimaton sitä mieltä että tupakka tuoksuu? Tai jos polttaa, niin onko rööki tuoksunut hyvälle jo kauan ennen edes aloittamisen harkitsemista?




Ja sitten viimeinen, muttei suinkaan vähäisin. Älypuhelimet. Mä toivon sydämeni pohjasta että niitä ei olisi ikinä keksitty. Ja jos totta puhutaan, mua ei haittais yhtään jos ne nyt jostain syystä päätettäisiin poistaa koko maailmasta. Minkä takia se internet pitää tunkea joka paikkaan? Välillä tuntuu että yrittämällä yritetään poistaa kaikki oikea ihmisten välinen kanssakäyminen. Eikö ihmiset voi istua edes metrossa ilman että ne selaa jotain?
Mulla on itselläni älypuhelin, koska kun siihen makuun on päässyt niin ei siitä voi enää luopua. Mutta jos kellään muullakaan ei olisi sellaista turhaketta, niin enpähän olisi yksin "ongelmani" kanssa. Kaikki olisi enemmän läsnä elämässä.
Onhan nuo kapistukset tuoneet paljon hyvääkin, sitä ei voi kiistää. Mutta toivon vain hartaasti että jonkun mystisen tapahtuman seurauksena älypuhelimien netit lakkaisi toimimasta ja niiden myynti lopetettaisiin.


Mulla on aina hirveet vaikeudet lopettaa nämä postaukset. Koska en mä voi lopettaa niitä mitenkään seinään, joten mun pitää aina keksia joku "loppulause". Useimmiten se on joku hyvää viikonloppua/viikon alkua/hiihtolomaa/kesälomaa/you name it. Sanon tällä kertaa vaikka että hyvää pikkulauantaita!



keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

no mitä vittua


Eilen meni 3000:n rekisteröityneen lukijan raja rikki. Nyt toi palkki näyttää jo muutamalla lisääntyneen. Oon huomannut että multa poistuu sännöllisesti lukijoita, mutta myös lisääntyy, joten voi olla että toi luku heittelee vielä. Mutta tässä nyt screenshotti siitä että ainakin hetkellisesti ollaan oltu 3000:n seuraajan puolella. 


En osaa muuta sanoa kuin kiitoskiitoskiitos. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin en koskaan uskonut olevani tässä pisteessä. Outoa ajatella että mun elämää seuraa noin moni ihminen, kun itse olen sitä mieltä että mun menot ja meiningit on kaikkea muuta kuin kiinnostavia. Plus mun blogia luetaan myös muiden sivustojen kautta ja jotkut saattaa lukea ihan vaan anonyyminäkin. 
Kiitos kun jaksatte seurata mun paskaa elämää, ootte kaikki ihkui! ♥


tiistai 11. maaliskuuta 2014

lauantai 8. maaliskuuta 2014

uneton bloggaaja


Mulle tuli maanantaina vieras Tampereelta. Tuossahan tuo suttura istuu edelleen mun lattialla nenä kiinni läppärissään. Syynä tälle vierailulle oli tänään Hartwall Areenalla esiintyvä Thirty seconds to mars. Oltiin sovittu että Tiina tulisi pari päivää aikaisemmin mun luo ja mentäisiin sitten jonottamaan sinne Pasilaan. No se pari päivää muuttuikin lähes viikon mittaiseksi mun luona majailuksi, mutta eipä se haittaa. Kaksin aina kaunihimpi vai miten se meni.
Nyt istun tässä näpyttelemässä tätä tekstiä ja kohta puoliin ollaan suuntaamassa kohti Hartwall Areenaa. Sinne vaan ulos jonottelemaan. Nukkumatti ei tänä yönä pääse tervehtimään.

Anyway, keskiviikkona Tiinalle iski niin kova tatskakuume, että hänen oli heti päästävä neulan alle. Tuumasta toimeen ja lähdettiinpä sitten samantien Spider's tattoo- nimiseen mestaan helsingissä. Tiina hulluna lupasi maksaa mullekin  tatuoinnin ikään kuin kiitoksena siitä että hän on saa olla viikon mun luona. Tietenkin tartuin tilaisuuteen ja otin itsellenikin ikuisen jäljen ihoon.


160e, ei sattunut.


Nyt alkaa laittautuminen jonka jälkeen on suunta kohti tuulista ja kylmää ulkoilmaa. Keikasta höpisen  luultavasti tänne seuraavassa postauksessa.

ps. sorruin tekemään ask.fm:n. http://ask.fm/jussibitch


maanantai 3. maaliskuuta 2014

Viinaa ja mustaa karvoitusta makrokuvien kera

Lauantaina oli juhlat. Alkoholia kitattiin Leenan syntymäpäivän kunniaksi. Yhdeksäntoista vuotta tuli tuon ämmän mittariin. Ensin aloiteltiin Leenan luona suht isossa porukassa Putousta katsellen ja juomapelejä pelaten ja jossain vaiheessa siirryttiin baariin. Ei mulla oikeestaan mitään isompaa kerrottavaa siitä illasta ole, muuta
kuin että hauskaa oli ja näin pois päin.



Musta. Kyllä. Käväisin perjantaina Cybershopissa ostamassa Crazy Colorin mustan värin ja tyrkkäsin sen kotona päähäni. Värin pois pestyäni sain huomata että lopputulos ei ollut musta vaan pikemminkin sinertävä. Eikä mun juurikasvu värjäytynyt ollenkaan. Joten en suosittele käyttämään tuota kyseistä väriä. Kävinpäs sitten lähikaupassa ostamassa mustan hiusvärin, jota mä luultavasti tulen vähän ajan päästä katumaan. Moni mut tunteva tietääkin, että mulla on taipumusta kyllästyä hiusväreihini ja vaihdella niitä kuin vaatteita konsanaan. Nyt olis parempi olla kyllästymättä, sillä ei hirveemmin kiinnostais lähteä tuhlaamaan rahoja sekä tappamaan hiuksia värinpoistoilla.
Kuten sanoin, niin myöhemmin aika varmasti itken sitä kuinka tyhmä olin kun menin värjäämään kestovärillä tukkani mustaksi, mutta olkoon se sen ajan murhe.





Mitäs mieltä te ootte? Yay or Nay?


keskiviikko 26. helmikuuta 2014