keskiviikko 17. joulukuuta 2014

paatissa oltiin

Kirjoittaminen on jäänyt viime aikoina vähemmälle, mikä on näkynyt siinä että olen tehnyt useammin videoita kuin tarinoinut tekstin muodossa. Tosin ei niitä videoitakaan oo mitenkään superaktiivisesti ilmestynyt.
 En ole kuitenkaan jättämässä tätä blogia, kaipaan vain inspiraatiota kirjoittamiseen. Videoiden tekeminen on huomattavasti helpompaa, kunhan vaan hölöttää kameralle ja vähän editoi, niin se on siinä.  Kun taas postauksiin pitää panostaa tekstiin ja kuviin, (no okei mun kuvat on aina ihan kuppasia) mikä vaatii paljon enemmän keskittymiskykyä ja motivaatiota. Mutta mä yritän!

Mutta anyway, tässä video siitä kun olin rahattomana Tallinnassa.





perjantai 5. joulukuuta 2014

videooooooooooooo








keskiviikko 12. marraskuuta 2014

no siis





keskiviikko 29. lokakuuta 2014

kipeä

Sänky myllättynä ja täynnä räkäpapereita. Puhelimesta on akku loppumassa, mutta voimattomuus estää kurottamaan laturiin. Keuhkot hellänä kaikesta yskimisestä, eikä kurkkukivultakaan olla vältytty. Ääni on käheä kuin Paula Koivuniemellä. Äskeisen ja tämän lauseen välillä pidin tauon kirjoittamisesta, sillä mun oli niistettävä nenäni. Varmaan viidettäkymmenettä kertaa tänään. Kuume vaihtelee, välillä sitä ei ole ja välillä se taas nousee. Kauppaan käveleminen oli kamalaa, sillä hengästyin jo kahdenkymmenen metrin kävelyn jälkeen ja puuskutin koko matkan. Ylipäätään kaikki ylimääräinen liikkuminen tuottaa hengitysvaikeuksia.
Perjantaina tämä tauti otti vallan, eikä loppua vieläkään näy.  Ehkä lääkärin vastaanotolle meneminen auttaisi, mutta ensinnäkään mulla ei ole varaa ostaa lääkkeitä ja mä muutenkin olen sellainen ihminen, joka menee lääkäriin vasta sitten kun toinen jalka on jo haudassa. Diagnosoin itselleni keuhkoputkentulehduksen, sillä netistä luettuani mun kaikki oireet viittaa siihen. Pahinta tässä on se, että mun olisi tarkoitus mennä kaverini läksiäis/halloweenbileisiin perjantaina ja mua pelottaa etten kykene siihen.
Tää kämppäkin on sellainen kaatopaikka, että onneksi kukaan ei ole näkemässä. Mutta siivoaminenhan ei käy nyt päinsä, koska olen toipilas. Kerrankin mulla on oikea syy olla siivoamatta.

Olen katsonut tässä parina päivänä Pokémonia peittovuoren alla löhöten ja ai että kun on hyvä sarja! Kyllä se jaksaa viihdyttää vanhemmallakin iällä. Tai ehkä mä vaan oon jälkeenjäänyt.

Jätän tän kirjoittamisen tältä erää tähän ja alan luultavasti katsomaan taas Pokémonia. Palataan!





keskiviikko 22. lokakuuta 2014

stalkkailua ja muuta settii

Lappeenrannassa ollaan. Huomenna päätän kymmenen päivän pituisen visiittini nousemalla bussiin neljäksi tunniksi. Suuntaan siis kotiin. Junalla olisi kivempi matkustaa, koska matkan kesto on puolet lyhyempi, mutta hinta taas puolet kalliimpi, joten näin ollen valitsen edullisemman vaihtoehdon, joka on siis linja-auto. 

Mun puuhailut täällä on koostuneet niinkin ihmeellisistä asioista kuin kavereiden kanssa hengailusta ja juomisesta. Tai oikeestaan oon juonut vaan kerran täällä ollessani. Se on mulle saavutus. Ei sillä että yrittäisin vähentää tai mitään, mutta normaalisti pullo olisi käynyt huulilla useammin.

Viime viikolla olin ystäväni kanssa Coffee housessa stalkkaamassa meidän kaveria, joka oli siellä Tinder-treffeillä. Se meidän kaveri oli siis mukana jutussa, meidän piti nimittäin mennä etukäteen sinne coffariin ja laittaa hänelle viesti, että voiko hän tulla tapaamaan deittiään. Jos se olisikin ollut jotenkin rumempi kuin Tinderin profiilikuvassaan tai muuten vaan omituinen. Oli se sitten kuitenkin ihan ookoo ja laitettiin viestiä että tuu vaan tänne. Meidän piti tietenkin esittää ettei tunneta toisiamme, jotta voitiin kyylätä siitä viereisestä pöydästä. Jonkin aikaa jaksettiin pälyillä kunnes tajuttiin että ei siinä tilanteessa ollut enempää viihdearvoa, koska tuskin ne olis siinä alkaneet esimerkiksi kiihkeästi nuoleskelemaan tai aiheuttamaan muuta draamaa.  
Hyvin meni kuulemma treffit.




Mitäs muuta. No olin tämän viikon maanantaina katsomassa ystävieni Mimmin ja Emmin uutta asuntoa ja istuin siellä muutaman tunnin törkeästi toimettomana kun muu jengi auttoi kantamaan ja järjestelemään tavaroita. Onnea vaan uudesta kodista jos luette tätä! 

Juuh. Näillä eväillä tällä kertaa. Ehdottakaa muuten ihmeessä postauksia mitä haluaisitte mun tekevän. Katsotaan jos teiltä löytyy jotain hyviä ideoita joita voisin toteuttaa. Mutta nyt sanon että hei hei nartut ja palataan asiaan! 


keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Kiitos ei ole kirosana

Haloo Helsinki! julkaisi vähän aikaa sitten uuden albumin  ja mä ajattelin nyt kirjoittaa siitä hyvin amatöörimäisen "arvion". Kerron siis biisi biisiltä mielipiteeni.
Olen aina ollut Haloo Helsingin musiikin ystävä, joten tätä uutta levyä tulikin odoteltua.
Mutta joo, asiaan.

Köpis 2012 on mielestäni erittäin huono valinta levyn avausraidaksi. Haloo Helsinki! on tunnettu päähän tarttuvista menevistä kappaleistaan ja tämä hidas biisi ei anna kuulijalleen mielenkiintoa jatkaa levyn kuuntelua. Olen vasta monen kuuntelun jälkeen alkanut tykästymään tähän kappeleeseen, mutta aikaisemmin pidin tätä todella tylsänä ja huonona. Sanat nyt on tollaista perus rakkausdraamaa, joten niistä mulla ei ole mitään erityistä sanottavaa.

Ensimmäinen single tältä levyltä oli Beibi, joka on soinut joka paikassa ja harva on siltä onnistunut välttymään. Muistan kun ensimmäisen kerran kuulin tämän ja pidin sitä todella hyvänä kappaleena. Sitä se on toki edelleen, mutta se on juuri sellainen biisi, että kun sen on kuullut viisi kertaa, niin on korviaan myöten kyllästynyt. Tarpeeksi harvoin kun kuuntelee, niin biisin hienous säilyy. Beibi on oikeastaan todella typerä nimi kappaleelle ja sen sanan jatkuva toistuminen tuossa biisissä on vielä typerämpää. Mutta ei sitä enää osaa ajatella tyhmänä kun siihen on tottunut, eikä biisiä osaa kuvitella muun nimiseksikään. Mutta joo, tää on kuitekin loppujen lopuksi hieno kappale ja se jäänee yhdeksi bändin muistetuimmaksi hitiksi.

Nainen jonka ympärille tuolit tuodaan on tuttua Haloo Helsinkiä eikä oikeastaan tarjoa mitään uutta mitä ei olisi aikaisemmin kuultu tältä yhtyeeltä. Mutta hyvä biisi tämä kuitenkin on ja olen aika varma että tämä tullaan kuluttamaan radioissa puhki.

Kiitos ei ole kirosana sen sijaan tuo vähän uutta rap-tyylisillä lauluilla säkeistöissä. Tykkään tästäkin biisistä. Yhteiskunnalliset sanoitukset tuntuu ehkä hieman saarnaavilta vaikka sanoma onkin hyvä.

Levyn kakkossingle kantaa nimeä Vihaan kyllästynyt. Tästä kappaleesta tulee mieleen edellisen levyn Vapaus käteen jää, joka oli iso hitti. Aluksi tämä kappale ei oikein uponnut muhun, mutta nykyään pidän tästä erittäin paljon. Hienot sanat.
Twiittasin vähän aikaa sitten että Ellin sanoista ei meidaa saada selvää tässä biisissä, artikulointi on mun mielestä jotenkin epäselvää. Onko teistä kukaan huomannut samaa?


Kuva varastettu


Kuussa tuulee on suoraan sanoen ihan kamala kappale musiikillisesti. Tämä ei sovi ollenkaan Haloo Helsingille, vaan jollekin Katri Helenan tyyppiselle laulajalle.  En käsitä miksi tällainen iskelmäbiisi on otettu levylle mukaan. Toivon hartaasti että tästä ei tule mitään hittiä.

Pulp Fiction on hyvä ja menevä kappale, joka jää korvamadoksi. Ei mulla tästä sen enempää sanottavaa ole.

Ihmisen kuvia on melko mitäänsanomaton kappale. Se ei herätä mussa oikeastaan mitään tunteita. Ei se huono ole, mutta ei jää kuitenkaan millään tavalla mieleen. Kyllähän sitä kuuntelee.

Kevyempi kantaa on ihan nätti balladi ja mulle tulee siitä biisin tarinasta mieleen joku sairaus. Siis joku mielenterveyteen liittyvä. "Sut on kevyempi kantaa hautaan" -lause pomppasi heti mun korvaan. Kuulostaa jotenkin tosi raa'alta tällaisessa musiikissa, mutta hyvällä tavalla.

Teräslinnut on aika huono kappale ja jostain syystä ärsyttävä. Ei iske.

Levyn päättävä Go Saimaa on typeristä sanoituksistaan huolimatta kiva biisi ja siinä on sellaista hyvän fiiliksen tunnelmaa.

Kaiken kaikkiaan tämä Kiitos ei ole kirosana -albumi on mielestäni kohtalainen. Ei mikään kauhean huono, mutta en tätä hyväksikään sanoisi. Olisin kaivannut tältä uudelta levyltä enemmän rokkia, mikä jäi edelliselläkin levyllä valitettavan vähäiseksi. Toivottavasti Haloo Helsinki! palaa seuraavalla albumillaan siihen rokahtavampaan soundiin mitä niiltä aiemmin on saanut kuulla. Ei ehkä radiohiteissä, mutta muissa biiseissä. Mutta seuraavaan pitkäsoittoon on varmasti vielä pitkä aika, joten tähän ja vanhaan (parempaan) materiaaliin on tyydyttävä.
Jakakaa toki te muutkin levyä kuunnelleet mielipiteenne kommenttiboksiin.

torstai 9. lokakuuta 2014

oonkohan värisokee

Terve! Pitkästä aikaa taas näpyttelen tänne. Tekisi mieli alkaa selittelemään miksi oon ollut taas niin kauan kirjoittamatta, mutta taidan jättää väliin.

Värjäilin viime viikolla tukkaani. Kyllästyin punaiseen, joten päätin kokeilla jotain uutta. Tällä kertaa liilaa. Ostin Swartzkopfin lilan hiusvärin sekä Biozellin Plum -hiussävytteen ja laitoin molemmat päähäni. En kuitenkaan samaan aikaan, vaan ensin länttäsin hiusvärin tukkaani ja sen pesemisen jälkeen oli sävytteen vuoro. 
Kun olin valmis, ihmettelin minkä takia hiuksissani on pinkkiä sävyä, vaikka oletin niiden värjäytyvän kokonaan liiloiksi. Olin blondannut hiukseni ennen noiden tököttien päähäni tunkemista, joten lähtökohta oli vaaleanoranssi. Pienen pohdinnan jälkeen ajattelin, että ehkä se pinkkiys johtui siitä. Mutta äsken kun tarkistin tuon Swartzkopfin hiusvärin nimen tätä blogtekstiä varten, huomasin että väri olikin purple pink, eikä liila niinkuin luulin. Joten siitä tämä pinkihtävyys. Eli lopputulos olikin oikeanlainen. Olisinhan mä voinut paremmin katsoa tuota pakettia, joten oma vika.
Ei kuitenkaan sillä, että olisin mitenkään pettynyt tähän lopputulokseen, on tääkin ihan kiva. 
Mietin vaan että millainenkohan tästä tukasta olisi tullut jos en olisi käyttänyt tuota Biozellin hiussävytettä. Ehkä vielä enemmän pinkkiin taittuva? Mulla on sitä vielä jäljellä, joten ehkä mun tukan väri alkaa muuttumaan enemmän liilaksi kun käytän sitä lisää. 


Salamalla otettu
Ilman salamaa

Noita Swartzkopfin uutuusvärejähän on tuon "liilan" eli purple pinkin värin lisäksi ainakin sininen ja kirkkaanpunainen. Olisin alunperin halunnut kokeilla sitä sinistä, mutta yksi värinpoisto ei olisi siinä tapauksessa riittänyt mun punaiseen tukkaan oikean lopputuloksen saamiseksi. Enkä halunnut tuhlata rahaa tai tappaa hiuksiani (entisestään) joten päädyin vaihtoiehto b:hen, eli luulemani liilaan. Ehkä mä vielä joskus testaan tuon sinisenkin. Ja luultavasti palaan vielä jossain vaiheessa punaiseen kuontaloon, sillä se tuntuu eniten omalta, joten silloin voisin sen punaisenkin uutuusvärin koeajaa.

Mutta näillä nyt mennään vielä jonkin aikaa. 

Edit: Tajusin vasta nyt että tossa väripaketissa lukee sittenkin purple punk eikä purple pink...... Miten voin olla näin tyhmä :DDD Eli ei se pinkkiys kuulukaan asiaan.